Viikonloppu kuvina
Halusin herätä viikonloppuna molempina aamuina pojan kanssa ja käydä piristävällä vaunulenkillä. Pitkiä aamuja olen todella kaivannut töihin palattua. Unikin olisi toisaalta voinut tehdä ihan hyvää, sillä olen ollut työviikon jälkeen ihan eri tavoin väsynyt kuin hoitovapaaviikon.
Viikonloppuna keskityin pojan kanssa leikkimiseen. Saippuakuplat osoittautuvat aivan huippujutuksi (sisältä löytyi kyllä saippualäiskiä tämän jälkeen).
Keittiönpöydän alla oli parhaimmat leikit. Sieltä saattoi löytää herkkuja ja tuoleista sai tukea. (Hmm, mielenkiintoinen sukkapari.)
Välillä piti levätä sohvaan nojaillen, jotta jaksoi taas telmiä.
Me saatiin imurointi-apulainen. Hyvin innokkaan sellaisen.
Lähes aina kun istuimme miehen kanssa syömään, ilmestyi jostakin pienet sormet ja vaalea töyhtö. ”Nam nam”, hoki pieni töyhtöpää.
Nuppipalapelin ääressä kului aika.
Sain syödä rauhassa aamiaisen ja lukea Lilyä, kun poika katsoi Tuttiritareita lattialla hytkyen.
Arkipäivien erossa oleminen on aiheuttanut pientä sylikaipuuta. Äidin onneksi. :)
Ennen yöunia kurvailtiin kärryn kanssa.
Olen kuullut, että lapselle kannattaa antaa kerralla vain kolme lelua, jotta keskittymiskyky säilyy. Meidän geeneillä keskittymiskykyä ei ole kuitenkaan suotu, joten antaa leikkiä koko kopallisella.
Legotornia oli turha yrittää rakentaa, kun innokas poika hajoitti sen joka kerta. Sekoittaminen oli muutenkin parasta.
”Antakaa mullekin ruokaa!”
Lauantai-iltana vanhemmat vähän herkuttelivat tv-viihteen äärellä. Poika nukkui KOKO yön. Siis KOKO yön yhteen soittoon!
Sunnuntaina nautikeltiin auringosta ja paistettiin muuripohjalettuja grillissä Mmm!
Näiden tunnelmien kautta uuteen viikkoon. Aurinkoa kaikille!