Isänpäivän herkuttelua
Puolisoni vietti eilen toista kertaa elämässään isänpäivää. Isänpäivä oli yllätyksiä täynnä. Ensin yötyöstä tulevaa miestä odotti ihana kirje keittiön pöydällä. Aamupäivällä raskaan työn raataja sai herätä vohvelin tuoksuun ja pojan kutitukseen. Brunssi sydämen muotoisine vohveleineen meni hyvin kaupaksi ja mies oli enemmän kuin onnellinen. Lahjaksi hän sai kehystetyn kuvan pojan kädenjäljestä sekä nahkaisen lompakon vanhan repaleisen tilalle. Lisäksi tietenkin paljon, paljon halauksia ja suukkoja.
Myöhemmin päivällä vierailimme vanhempiemme luona. Ukki oli niin iloinen lastenlasten tekemistä korteista. Hirvi- ja automies sai tyylilleen uskolliset kortit.
Aiemmin viikolla keskustelimme siskoni kanssa siitä, että perheen kokoontuessa pitäisi enemmän tehdä asioita yhdessä. Kuten pelata lautapelejä. Mutta sitten tajusimme, että mehän teemme asioita yhdessä. Me syömme! Se, jos mikä on mukavaa yhdessä oloa. Sunnuntaina saman pöydän ääressä juhlittiin kolmea isää: puolisoani, omaa isääni sekä veljeäni, josta tulee pian isä toistamiseen.
Tarjolla oli siskoni tajuttoman maukkaita ruokia; punaviinikastikkeessa haudutettuja salottisipuleita, hirven sisäpaistia sekä lohkoperunoita. Jälkiruoaksi saimme valkosuklaa-tyrnikakkua ja isäni tekemää perinteistä kermatäytekakkua. Nam ja röyh!
Ruokailun jälkeen kiirehdimme vielä anoppilaan, missä odotti myös katettu pöytä ja kolmen lapsen pappa.
Kyllä isät ovat päivänsä ansainneet, arkena ja sunnuntaina.