Vuosi 2013 osa 1

Tammikuu 2013 alkoi vauvarokon merkeissä. Pojalla oli ensimäistä kertaa kume yli 40 asteessa, mutta se ei vauhtia hidastanut. Pieni mies ryömi eteenpäin, minkä jaksoi. Kävin ystäväni kanssa katsomassa Vanhan Rauman tunnelmaa ja syömässä herkullista juustokakkua. Muutenkin fiilistelin äitiyslomasta ja sen tuomasta vapauden- ja hetkessä elämisen -tunteesta Kävin alennusmyynneissä ja kummitytön kanssa shoppailemassa. Tein myös ihania kirppishankintoja pojan vaatekaappiin. Nautin kirkastuvista päivistä ja makeista appelsiineista. Sisustin uutta lastenhuonetta ja herkuttelin talvipäivien kunniaksi. 

Helmikuussa vietimme laskiaista. Asiaan kuuluivat myös hernekeitto ja pullat. Opettelin leipomaan ja panostin aamiaisiin. Valmistin ystävänpäivänä miehelleni värikkään yllätyksen aamupalapöytään. Murehdin päättyvää vanhempainvapaata, jännitin ajankulkua ja töihin menoa. Keskityin leikkimään pojan kanssa ja kummastelin, mten iso poika hän jo mukamas oli. Villiinnyin dymo-kirjoittimesta ja hoidin pientä hampaiden tulosta kärsivää potilasta. 

Maaliskuussa päätin murehtimisen sijaan nauttia hetkestä: ulkoilin, söin hyvin ja vietin aikaa läheisten kanssa. Tulevaisuus ja töihinpaluu kummittelivat mielessäni kuitenkin entistä kovemmin. Join kevään ensimmäiset terassikahvit. Maalasimme pääsiäisenä olohuoneen seinän harmaaksi. Auringonvalo aiheutti sisustusintoa enemmänkin, ja ostimme himoitsemamme Muuramen tv-tason ja uuden String-hyllyn. Vietimme aikaa ulkona ja pulkkailimme auringonpaisteessa. 

Huhtikuussa palasin töihin. Koko kuukausi oli tasapainon löytämistä uuteen arkeen. Öisin heräilin pojan kanssa ja aamuisin yritin olla pirteänä töissä. Olin kiitollinen, kun mieheni oli kotona ja piti lapsesta ja kodista huolta. Samaan aikaan olin todella väsynyt ja murheellinen. Omistin illat ja viikonloput miehilleni, eikä aikaa itselleni tai ystävilleni juuri jäänyt. Poika oppi kuukauden aikana huimasti uusia asioita ja tunsin, että jään paitsi hänen suurista kehitysaskeleistaan. 

Toukokuu alkoi sairasteluilla ja vapun kuohuvat jäivät juomatta. Alkukuussa juhlimme 1-vuotiasta poikaamme. Oli haikeaa ja mietin, miten vuosi olikaan kulunut niin nopeasti. Kukkaan puhjenneet omenapuut ja valkovuokot muistuttivat vauva-ajasta. Otin aikaa itselleni, kävin kampaajalla ja näin ystäviä. Opettelin tekemään lapselle maistuvaa arkista ruokaa ja vietin elämäni toista äitienpäivää. Kummastelin, että oli jo kesä, vaikka kevätkään ei olut vielä ehtinyt pitkälle. Nautin auringosta, väreistä ja ulkoilusta. Avasimme grillikauden ja tunsin pitkästä aikaa oloni taas rennoksi.

Kesäkuussa olin ystäväni luona Turussa. Vietimme tyttöjen kanssa aurinkoista päivää joenvarrella ja söimme italialaista ruokaa. Poika otti ensiaskeleensa ja vietimme aikaa ulkona. Pojat tulivat usein hakemaan minua töistä, jolloin suuntasimme puistoilemaan ja jätskille. Juhannusta vietimme mökillä. Kävimme myös ensimmäistä kertaa järvessä uimassa. Pieni rakastui kissoihin ja näki joka puolella ”kissshoja”. 

Seuraavaksi vuorossa muistoja loppuvuodelta.