Paluu normaaliin rytmiin

Meidän vuoden aloitukseen kuuluu runsaasti odotettuja uusia tuulia. 

Mieheni on tehnyt jo vuosikausia päivätyönsä lisäksi keikkoja viikonloppuöisin. Hänen hoitovapaansa aikana keikkailusta on tullut lapsen hoidon ohella päätyö. Koska mies palaa päivätyöhönsä ensi viikolla, hän lopetti keikkailun kokonaan – ainakin toistaiseksi.

Tämä on meille ainutlaatuinen tilanne, sillä koko meidän yhdessä olon ajan olemme olleet kuin päivänsäde ja menninkäinen tämän harrastuksesta poikineen työn vuoksi. Olemme eläneet eri rytmeissä ja yhteinen aika on ollut aina spesiaalia, kun se on ollut niin vähäistä. 

Kulunut viikonloppu oli ensimmäinen miesmuistiin, kun heräsimme koko perhe samaan aikaan aamulla ja menimme illalla nukkumaan. 

Voitte varmasti kuvitella, kuinka hyvillä mielin olen tästä uudesta tilanteesta. Perhe on koossa ja normaalissa rytmissä. Ei enää tilanteita, että aina kun toinen on pirteä, toinen on väsynyt. Viikonloppuna teimme yhdessä sushia, katsoimme leffaa, taiteilimme, kävimme leikkipuistossa, kahvilla, kaupungilla, leikimme kotona, saunoimme… Perusjuttuja, mutta meille ihan luksusta yhteistä aikaa. 

Koska mieheni palaa päivätyöhönsä, poika aloittaa päivähoidon. Jaiks ja huoh. Ihan hirveän kamalan jännittävää! Hoitoon vieminen tuntuu nii-iin suurelta askeleelta. 

Meillä kävi kuitenkin tuuri hoitopaikan suhteen. Haimme muutamaan alueemme ryhmäperhepäivähoitoon ja yhteen päiväkotiin. Päädyimme ryhmikseen, koska me ei haluttu pientä poikaa vielä suureen päiväkotiin, mutta perhepäivähoito taas tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta.

Koska kaupungilla oli melkoisia ongelmia saada kaikki jonossa olevat lapset hoitoon, haimme vaihtoehtoja jo yksityiseltä puolelta. Mutta marraskuussa saimme odotetun puhelun. Kaupungin työntekijä kertoi, että uusi perhepäivähoitaja aloittaa tammikuussa toivomallamme omakotitaloalueella. Parasta oli, että tämä paikka on muutaman kymmenen metrin päässä vanhempieni luota (suuri apu hoidosta hakemisessa) ja hoitaja sattui olemaan minun työkaverini menneisyydestä. Ihana Muumimamman oloinen herttainen nainen.

Hoitokavereina on toinen alle 2-vuotias lapsi ja kaksi vähän vanhempaa lasta. 

Loppiaisen jälkeisenä yönä minä ja mieheni ei varmasti nukuta, sillä ti-aamuna menemme koko perhe tutustumaan uuteen hoitopaikkaan. Otamme kaksi viikkoa kestävän pehmeän laskun hoidon aloitukseen, jolloin poika saa rauhassa tutustua uuteen paikkaan omilla ehdoilla. (Oikeastaan tämä pehmeä lasku taitaa olla meille vanhemmille.) Toivottavasti loppuviikosta hän voisi jo jäädä sinne päiväunille. Katsotaan tilanteen mukaan. 

Aika jännää!

***

Nuo itsetehdyt sushit olivat muuten aivan ä-lyt-tö-män hyviä.

Ei mulla muuta tällä kertaa.