Millainen lapseni on?

Poikani lähestyvän 2-vuotissyntymäpäivän kunniaksi aloin kirjata tarkemmin hänelle ominaisia piirteitä ja viime aikojen suurimpia kehitysaskelia. 

Tyytyväinen. Määrätietoinen. Hassuttelija. Rauhallinen. Iloinen. Ihmisrakas. Ystävällinen. Päättäväinen. Herkkä. Siinä muutama hänen luonnettaan kuvasta termi. Pojan kummisetä sanoi aikoinaan, että pojasta tulee sellainen, joka tietää mitä haluaa ja yrittää niin kauan, kunnes onnistuu. Se on kyllä pitänyt paikkansa. Pieni ei ole ainakaan vielä turhautunut vastoinkäymisistä vaan on päättäväisenä jatkanut yrittämistä epäonnistumisista huolimatta.

Poika on hyväntahtoinen lapsi. Hän hymyilee ihmisille, etenkin naispuolisille niin, että silmätkin nauravat. 

Läheisyys on hänelle hyvin tärkeää. Meillä on tapana halia ja suukotella paljon, ja poika halaa muitakin kuin vanhempiaan. Hän hakeutuu helposti syliin ja haluaa olla lähellä. Poika on melko herkkä ja tarkkailee paljon ihmisiä ja ympäristöä. Hän pelästyy helposti äänekkäitä leluja ja etenkin huutavia ihmisiä. 

Hän hakee huomiota tanssi- ja lauluesityksillään ja saa kehuista lisää virtaa. Hoitopaikassa poika hoivaa kahta pienempää tyttöä, silittelee, halailee ja asettaa leluja heidän käsiinsä. Voin uskoa, että hänestä tulisi huolehtiva isoveli. Parasta on hänen huumorintajunsa ja hassuttelutuokionsa. 

Pieni on äärettömän kiinnostunut musiikista, etenkin pop-musiikista. Jostain syystä esimerkiksi Robin menee perinteisten lastenlaulujen edelle. Mitä enemmän bassoa ja voimaa itse musiikissa on sitä parempi.

Mieheni osti pojalle Robinin levyn ikiomaksi. Poika osaa laittaa itse cd-soittimen pyörimään ja valita  Boom Kah -kappaleen. Levyn kansia luetaan vähän väliä muun muassa iltasaduksi. Kaikki tummat ja tuuheatukkaiset nuoret miehet ovat pojan mielestää boomkaheja. 

Pieni mies on tekijä-tyyppi. Hän hakkaa usein työkaluillaan eteisen seinää. Hän yrittää vääntää muovisella ruuvimeisselillään ruuveja erilaisista paikoista. Hän saattaa muuttaa kodin järjestyksen uuteen uskoon työntämällä keittiön tuolit toiseen huoneeseen tai vaikka tyhjentämällä tekstiilikaapin. 

Peli-into hänellä on aivan omaa luokkaansa. Hän erottaa tosistaan jalkapallon, sählypallon, koripallon ja jääkiekon. Pojalla on neljä mailaa, jääkiekkokypärä ja salibandymaali. Pieni on alkanut kaivata pelikaveria, ja me saammekin mieheni kanssa tämän tästä syötellä hänen kanssaan esimerkiksi ruoanlaiton lomassa. 

Mailaa on viimeiset viikot kuljetettu päivittäin myös hoitoon, missä poika saa pelata hoitokaverin kanssa ulkoilun aikana. 

Yksi pikkumiehen lempipuuhia on tutkia DVD-levyjen ja PS-pelien kansia. Hän tutkii niitä kuten kirjoja. 

Hän on myös melkoinen kulinaristi ja ehdoton lempiruoka on makkara- tai nakkikeitto tomaattisella liemellä. Mausteiset ruoat maistuvat pienelle paremmin kuin perinteiset kotiruoat. Hän pyytää jääkaapin ovella roikkuen ruokaa, kuten juguttii, dutinaa, juuttoo ja maitoo. Herkuista hän pitää eniten pipadista.  

Valmistamme usein yhdessä ruokaa hänen leikkihellallaan ja tarjoilemme niitä toisillemme.  Leikit ovat vielä melko suurpiirteisiä, eikä hän jaksa kauaa keskittyä tarjoilemiseen. Kesken leikin hänelle tulee tavallisesti pakonomainen tarve kaataa kaikki nurin. 

Hän rakastaa rusinoita ja sanoo rusinan tavuttaen: ”du-si-na”.

Maila- ja pallopelien lisäksi kirjat ovat edelleen pohjalle äärettömän rakkaita. Hän istuu ja tutkii kirjoja pitkiä aikoja ja jaksaa kuunnella kirjan kuin kirjan kannesta kanteen. Lisäksi hän muistaa kirjojen tapahtumat ulkoa. Saatamme päivä toisensa jälkeen keskustella jostakin tietystä tapahtumasta tai kuvasta, minkä hän on kirjasta nähnyt tai kuullut luettavan. Yhdessä kirjassa kissa kaatoi palikkatornin ja saatoin hieman eläytyä sitä lukiessa. Nyt katsomme kuvaa vähän väliä ja poika selittää kaikille: Voi, voi, voi. Kissa kaataa. 

Uusin kiinnostukseen kohde on, kuinka ollakaan, autot. Hän sai ukilta dalliauton ja sillä on pöristelty pitkin poikin kotia ja mummilaa. Autot ajavat liikennematolla koareita ja sitten paikalle ajaa monta piipa-autoa. 

Poika ei puhu vielä kokonaisia lauseita, mutta hän vastaa kysymyksiin ja on viimeisten kolmen viikon aikana oppinut puhumaan todella paljon. Tällä viikolla hän sanoin ensimmäistä kertaa napakasti minä. Kysyin kuka se on, jolloin poika osoitti itseään ja sanoi minä. Hän on oppinut yhdyssanoja, esimerkiksi lento-one ja piipauto. Myös monitavuiset sanat tulevat jo sujuvasti. Elämää helpottaa huomattavasti se, kun poika vastaa nykyään kysymyksiin: 

Onko pissahätä?
Ei oo. 

Onko nälkä?
Ei oo. 

Onko väsy?
Ei oo.
 

Muisti tuntuu olevan hämmästytävän hyvä tuon ikäisellä. Jos ajamme autolla esimerkiksi vanhempiemme lähistöllä, hän huutaa takapenkiltä mummila, sillä hän tunnistaa reitin. Eräänä hoitoaamuna näimme rusakon loikkivan tien yli. Nyt hän kysyy joka aamu ohittaessamme kyseistä kohtaa missä pupu. Kotona hän katsoo ulos ikkunasta ja kysyy missä kukko, sillä olemme muutaman kerran nähneet takapihalla fasaanin. 

Jännä, miten poika on itse ajautunut perinteisten poikamaisten leikkien pariin. Hän ei ole tippaakaan kiinnostunut esimerkiksi nukeista ja pehmoleluista. 

***

Tällaisessä vaiheessa meillä mennään, kun ikää on 1 v 10 kk. Tuntuu hienolta, kun voi keskustella oman lapsen kanssa. Lapsiarki tuntuukin melko mutkattomalta tällä hetkellä.