Ei koskaan liikaa

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme pian neljä vuotta. Joka toukokuu on tullut päivä, jolloin olen havahtunut siihen, että meidän omenapuut ovat nupuilla ja kukkapenkit alkavat muuttua tuuheamman näköisiksi. 

Ja sitten jonain aamuna, tsadam, koko piha on yhtä kukkamerta. 

Voi toukokuu, miten pidän sinusta. Päivät tuntuvat pitkiltä ja lämpöasteet kipuavat aina vain ylemmäs (paitsi tällä viikolla ne romahtivat väärään suuntaan).   Vaatteiden vähentäminen tuntuu suupielissä asti hymynä, ja voi elämä, miten hyvältä se toukokuun eka jätskikioskilta ostettu tötterö maistuu. 

Ei mikään ihme, että keväisin kaikki ovat hyvällä tuulella. Voisipa tätä kesän alun tuomaa iloa varastoida ja ottaa käyttöön, kun kaamosaika koittaa. 

P.S. Kukkia ei voi olla koskaan liikaa. Eilen huomasin, että meidän pihan valkoiset ja violetit syreenit ovat puhjenneet kukkaan. Ah! Ja pitää vielä tarkentaa, että tuo voikukkameri ei sentään ole meidän kotipihasta.