Terveisiä 19-vuotiaalle minulle
Kymmenen vuotta sitten olin vajaa 19-vuotias ja elin muutoksen aikoja. Pääsin kesän alussa ylioppilaaksi, muutin pois kotoa poikaystäväni kanssa, aloitin syksyllä opiskelut ja osa-aikaisen työn. Työn ja opiskelun yhdistäminen, muutto ensimmäiseen omaan kotiin ja ystävien erkaneminen opiskelemaan eri puolille Suomea ja maapalloa oli melko kova koulu. Mutta selvisin! Monta asiaa tekisin kuitenkin eri tavalla, jos voisin.
Haluaisin sanoa paljonkin asioita kymmenen vuoden takaiselle minälleni.
Elä nuoruuttasi, äläkä ole liian aikuinen. Siedä epäjärjestystä, syö makaroonia ja turvaudu joskus muiden apuun.
Nauti opiskelijaelämästä ja käy opiskelijabileissä. Älä tee liikaa töitä. Ole huoleton ja nauti siitä, että saat ottaa vastuun vain itsestäsi.
Pidä huolta itsestäsi, äläkä laita energiaasi muiden ongelmiin. Et hyödy siitä millään tavalla. Et sitten millään.
Lähde vaihto-oppilaaksi, au pairiksi tai kielikurssille. Tee irtiottoja ja näe maailmaa. Muuten tulet vielä katumaan sitä, viimeistään silloin kun saat lapsia. Ja tiedoksi vain, eroat poikaystäväsi joka tapauksessa. (Älä huoli, palaatte kyllä yhteen myöhemmin.)
Älä murehdi, sillä asiat järjestyvät omalla painollaan. Epäonnistuminenkin on sallittua.
Opit kyllä tekemään ruokaa. Viimeistään silloin, kun saat ensimmäisen lapsesi.
Pidä kiinni ystävistäsi, vaikka se tuntuukin vaikealta, kun opiskelut ja elämäntilanteet vievät teitä eri puolille maailmaa.
Tapaa enemmän mummojasi. Keskustele heidän kanssaan ja anna heille aikaa. Saat siitä itsekin todella paljon iloa ja ihania muistoja, usko pois.
Vaikka olet varma opiskelupaikastasi, hakisit myös muualle. Ihan kokeilumielessä. Saatat yllättyä.
Muista, että olet kauneimmillasi. Hieman siis itsevarmuutta lisää.
Ja ennen kaikkea, ota rennommin hyvä nainen, äläkä suorita elämääsi.
