Ollaan vaan ja hengaillaan
Olen tässä muistellut, että miten me oikein vietimme mieheni kanssa kesälomaa ennen lasta. Nyt lapsen kanssa nimittäin keksimme koko ajan kaikenlaista puuhailtavaa, mihin en lapsettomana olisi ryhtynyt. Päivät kuluvat niin vikkelään, että välillä tuntuu siltä, että päivä on ohi ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa.
Yhtenä aamupäivänä Poika ja kummityttömme taiteilivat sormiväreillä nurmikolla ja nautiskelivat piknik-tarjoiluista. Itse palvoin aurinkoa ja uppouduin naistenlehtien pariin. Sain myös kahvi- ja juttuseuraa veljeni puolisosta.
Pojan mentyä päiväunille kummityttö alkoi leikkiä pihassa vanhalla Barbie-autollani. Kulahtaneen vaaleanpunaisen Magic Vanin meidän varaston hyllyllä nähtyään tyttö oli aivan täpinöissä ja ihmetteli, miten se voi olla minun vanha leluni. Sitten hän tokaisi ”kunpa minäkin olisin elänyt ennen vanhaan”. Repesin!
Hellepäivinä poika on viihtynyt pienessä uima-altaassaan. Sunnuntaina tein vohvelitaikinan ja ryhdyin paistamaan herkkuja terassilla pojan kahlatessa vedessä. Seuraksi saimme veljeni perheen. Ensimmäisen vohvelin tiristessä pannulla taivas musteni ja alkoi sataa.
Koska kauempana kuului myös ukkosen jyrinä, siirsimme kesäkeittiön katon alle suojaan. Lapset juoksentelivat viilentävässä sateessa. Vohveleita nautiskelimme banaanisoseen ja mansikoiden kera sateen ropistessa terassin lasiseinään.
Melko huolettomia nämä kesäpäivät! Olemmekin hyvin onnistuneet kesälomasuunnitelmassa: ei murehdita, eletään hetkessä, nautiskellaan ja rentoudutaan.
