Unohtumaton kesä

Oletteko huomanneet, että syksy tekee tuloaan? Itse olen kalissut kylmyydestä tämän viikon. Minulla oli villasukat jalassa, velourasu ylläni ja kupissa kuumaa juotavaa. Verhot olivat ensimmäistä kertaa auki sitten heinäkuun alun, kun ei ollut pelkoa sisätilojen kuumenemisesta. Ulos ei tehnyt mieli mennä ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen. Väsytti kovasti ja teki mieli lämmintä kotiruokaa. Poikain äksyili, kun jouduttiin pukemaan sandaalien sijasta sukat ja saappaat.

Siispä hei-hei superhelteet. 

Joskus ajattelen, että olisipa lämpöä ja valoa ympäri vuoden. Vaikka pidänkin vuodenajoista, sitä ei voi oikein edes kertoa, miten vapautuneeksi, pirteäksi ja onnelliseksi kesä ihmisen tekee. Minut ainakin. 

Kun työt ja hoitokuviot alkoivat muutama viikko sitten, ei arki painanut samalla tavalla kuin keväällä tai talvella. Kesä jatkui, kun leimasin itseni ulos toimistolta. Sisällä kotona käytiin vain nukkumassa ja välillä syömässä. 

Näin vanhemmiten sitä on ymmärtänyt, kuinka ilmoista riippuvainen ihminen on. Valo ja lämpö antaa runsaasti energiaa, kun taas sadepäivien johdosta sitä vaipuu kummalliseen melankoliseen tilaan. 

Tulipa syksystä mitä tahansa, uskon, että mennyt kesä antaa energiaa vielä pitkälle tähän vuoteen. Niin ilmojen kuin tapahtumienkin ansiosta. Tämä kesä jää meidän perheen muistoihin aivan erityisen ihanilla muistoilla tulvivana ajanjaksona!

*** 

Helteiden syytä on myös blogin hiljaiselo. Vilkkaampaa on Instagramissa, mistä löydätte minut nimimerkillä @helmivadelmia.  

 

Leppoisaa sunnuntaita ystävät!