Aika katoaa – terveisiä vauvakuplasta

Joka viikko havahdun siihen, että päivät katoavat ihan hetkessä. Vaikka toisaalta olo tuntuu todella pysähtyneeltä, en muista mitä olen edellisenä päivänä tehnyt tai mitä olinkaan juuri sanomassa.

Elämä on nyt vaaleansinistä hattaraa. Itkeskelen onnesta lapsia katsoessa, enkä malta jättää väliin yhtään iltasatua tai vauvan rauhoittelua. Puhun vauvojen kieltä. Kuljen imetysliiveissä vaatteet märkinä ja maidon tuoksuisina. Vaikka nyt ei ole kiire mihinkään, unohdan käydä suihkussa ja syödä. (Olenkin todella iloinen, että saimme järjestettyä esikoisemme kolmevuotissynttärit täällä kuplassa. Juhlista ja kolmevuotiaasta lisää myöhemmin.)Hattarasta huolimatta kiristelen välillä hampaitani, kun yritän pitää kaikki langat käsissäni. Vauva on nyt hieman yli kolme viikkoa vanha ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei kaksi lasta mene siinä missä yksikin, vaikka joku on joskus näin sanonut. Kun olen ollut lasten kanssa kolmisin, tuntuu, että minun pitäisi jakaantua moneen osaan. Kun pieni haluaa maitoa, isompi tarvitsee apua vessassa. Tai kun pieni itkee, isompi haluaa huomiota. Kumpikaan ei voi odottaa. 

Väsymyksen vuoksi pölypallot, pyykkikasat ja lastenhuone näyttävät isommalta kaaokselta kuin oikeasti ovatkaan. Olen pyrkinyt muistamaan, että ihan hyvä on tarpeeksi hyvä. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, hallita asioita ja osallistua kaikkeen.  

Esikoisemme on onneksi ottanut pienen tosi hyvin vastaan. Hän hoivaa veljeään ja on hyvin huolissaan, jos toinen itkee. Onneksemme vauva on heräillyt vain kaksi kertaa yössä ja nukahtaa rinnalle, kuten isoveljensä aikoinaan. Päivisin hän on nukkunut tuntikausia, mutta ruokailujen jälkeen hän saattaa itkeskellä suihkuavasta maidosta aiheutuvia vatsan väänteitä, jotka ovat onneksi alkaneet viime päivinä helpottaa.

Mieheni on ollut isyysvapaalla ja olemme tuijotelleet rauhassa Netflixiä, rakentaneet legoja sekä syöneet herkkuja. Olemme vauvassa niin kiinni ja hän tuntuu niin tutulta ja rakkaalta, että on vaikea muistella minkälaista oli ennen vauvaa.

Aika on kadonnut, mutta ei haittaa. Meillä on nyt kehdossa tuhiseva ja maidolta tuoksuva kello.

***

Kuvasarja on toukokuulta, johon on mahtunut vauvan tuoksun lisäksi muun muassa vapun viettoa, 3-vuotissynttärit, äitienpäivä, Hoploppia, puistoilua, paljon vieraita sekä mieheni tekemiä herkkuruokia ja hemmottelua.