koska maanantai

Voisin kirjoittaa siitä, kun täytin viime viikolla 30 vuotta (kääks), kivoista juhlatunnelmista tai vaikka ensimmäisistä kesähelteistä. Mutta totesin, että tämä päivä on pakko tilittää tänne päiväkirjaani ja vertaistukiryhmääni. Maanantai ei nimittäin voisi tuntua enempää maanantailta. 

Maanantai 6.7.

Klo 7.40

Pikkuveli herättää minut tuhisemalla vieressäni ja käsiään heiluttelemalla. Mies on jo lähtenyt töihin. Maitotankkauksen jälkeen köllöttelemme sängyssä ja naureskelen pienen iloisia kiljahduksia. Kahdeksan jälkeen Isoveli huutelee olevansa hereillä ja tulee meidän sänkyyn unilelut ja muutama pikkuauto mukanaan. Löhöilyn jälkeen teemme aamutoimia ja Isoveli katselee Yle Aareenasta uusimman Kaapon.

Klo 8.45

Aamupalaksi on tarjolla lauantaisen synttäribrunssini jämiä. Laitan vauvan nukkumaan makuuhuoneeseen ja Isoveli syö tyytyväisenä pöydän vieressä. Sitten pesukone pyörimään, tiskit koneeseen, vaatteiden viikkausta, suihkussa käyntiä, tavaroiden pakkailua, pukemista, siivoamista, vessassa käyntiä ja vihdoin olemme valmiita ulos. 

Klo 10

Pakkaan lähipuistoon mukaan pikkuautoja ja pallon. Otan itselleni mukaan termosmukin täynnä kuumaa kahvia ja pojalle vesipullon. On ihanan lämmin, vaikka aurinko on piilossa pilvien takana. Pelaamme keinupalloa ja teemme hiekkalaatikkoon autoille ralliradan. Vauva nukkuu vaunuissa.

Isoveli ehdottaa, että voisiko tänään olla Joo-päivä. Idea on Vaukirjan kirjasta, missä ideana on, että vanhemmat sanovat päivän aikana kaikkeen ”joo”. Eli lapsi saa tehdä mitä tahansa. Kieltäydyn kohteliaasti.

Isoveli haluaa keinua vauvakeinussa, sillä on liian mukavuudenhaluinen keinuakseen tavallisessa keinussa. Siinä saa paremmat vauhdit ja on kivempi pelata keinupalloa. Poika sanookin minulle: Äiti, yritä nyt parhaasi ja anna isompaa vauhtia. 

Pikkuveli ilmoittelee nälästä ja syötän hänet puiston penkillä. Puistoilemme vielä hetken, kunnes nälkä ja väsy alkaa näkyä molemmista pojista.

Matkalla kotiin keskustelu on melko yksipuolista ja menee suurin piirtein näin: muista, ettei hiekkaa saa heittää, katso tuleeko autoja, ota äidin kädestä kiinni, älä heitä kiviä, riisutaan likaiset vaatteet vasta sisällä, odota, nyt nätisti jne. 

Klo 11.30

Laitan vauvan sitteriin ja Isoveli leikkii leluillaan. Ruuaksi teen peruna-jauhelihalaatikkoa, rauhoittelen samalla vauvaa, siivoan, ripustan pyykkejä ja kirjoittelen viestejä whatsupissa. 

Ruoka on uunissa 11.45 ja vauva itkee taas väsymystään. Totean, että vaunukoppa on autossa, joten laitan vauvan kantoreppuun ja Isoveli tulee mukaan rappukäytävään. Asumme kerrostalossa, enkä uskalla jättää kumpaakaan pojista yksin yläkertaan. Koko konkkaronkka siis alas ja sitten taas ylös. Isoveli päättää jäädä rappuun istumaan boksereissaan, eikä liiku askeltakaan. Vauva huutaa jo pää punaisena ja itselläni valuu tuskanhiki. Muutaman uhkailun jälkeen Isoveli tulee reippaasti sisään. Minä selitän, että pitää totella äitiä, sillä äitillä menee pian hermot. ”Ai poikkiko?”, hän kysyy.

Laitan vauvan nukkumaan ja teen vielä kotihommia. Isoveli huutaa: ”Äiti tule katsomaan, YLLÄTYS”. En olisi ikimaailmassa osannut odottaa, että yllätys on värikynällä koristeltu sängynlaita. Voi #%#%#%, ajattelen mielessäni, mutta olen hiljaa ja nielen kiukkuni. Luojan kiitos laita on Ikeasta ostettu yhdeksällä eurolla, sänky taas on Muuramen. Sain siis myös huokaista helpotuksesta.

Klo 12.30

Ruoka on lautasella ja kämppä siivottu. Poika päättää poimia ruoan joukosta pelkät jauhelihat ja raejuustot. Perunat ja vihannekset eivät kelpaa. Ruoan jälkeen juttelemme ja rauhoitumme. 

Klo 13.15

Poika hyppää sänkyynsä ja luen hänelle Joo-päivän. Lupaan, että iltapäivällä mennään kirjastoon. Laulan hänelle Minä suojelen sinua kaikelta ja Pii–pii pikkuinen lintu. Sitten heitän leikisti unihiekkaa.

Klo 13.45

Lastenhuoneessa on ihan hiljaista. 

Klo 15

Olen ehtinyt keittää kahvit, syödä jätskin ja kirjoittaa blogia. Jutella pankkitädin kanssa puhelimessa ja kirjoitella whatsupissa. Tuntuu oudolta, kun molemmat nukkuvat. Älkää ihan vielä herätkö. Pliis! 

Klo 15.10

Molemmat pojat heräävät, kun laitan telkkarin päälle ja volyymit on jääneet jostain syystä täysille.

***

Iltaa kohti päivä parani huomattavasti. Kävin Isoveljen kanssa pyöräilemässä, kirjastossa ja puistossa kahdestaan. Sain myös olla Pikkuveljen kanssa ja leikkiä lattialla sekä kirjoittaa tätä kirjoitusta noin 10 eri osassa. Jospa ehtisin vielä puolisokin kanssa tänään vaihtaa kuulumiset.

Mukavaa viikkoa kaikille!