Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?

Voi tätä ajanjuoksua. Lähes vuoteen mulla ei ole ollut käytössä kelloa tai kalenteria – kiirettä ei siis ole pitänyt. Mutta silti vauva-arki tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti.

Ihan hetki sitten odotin ja odotin, josko vauva jo syntyisi. Sitten tuoksuteltiin pientä hentoa olentoa ja eleltiin vauvakuplassa. Ja elellään toki vieläkin. Mutta ei enää niin pienen vauvan kanssa. 

Siitä on ihan vähän aikaa, kun tein hääkutsuja pienen vauvan tuhistessa vierellä ja vietimme ikimuistoisia juhlia.

Kävin vasta nyt ostamassa kalenterin tälle vuodelle. Sen mukaan pieni tuhisija täyttää tällä viikolla 9 kuukautta ja me vietämme mieheni kanssa puolivuotishääpäivää. Miten?

Noin kahden kuukauden päässä kalenterista löytyy merkintä  ”Töihin!”. 

Kahden kuukauden kuluttua?!

Siihen on enää yksi silmän räpäys. Kun minä palaan toimistolle, isukki jää loppuvuodeksi hoitovapaalle. Se onneksi helpottaa töihinpaluutani todella paljon. Ja isukki on aivan innoissaan, kun saa kokea arjen kotona lapsen kanssa.

***

Vauvan ensimmäinen yökyläily lauantaina sujui muuten erinomaisesti. Minäkin selvisin siitä ennakkoluuloistani huolimatta.  

Olen ollut  pitkään täysin sidottu poikaan nukuttamisasioissa, sillä hän ei ole huolinut hampaiden tulon jälkeen tuttia tai tuttipulloa.Viime viikon harjoittelu tuotti tulosta tuttipullon osalta. Tuntuu suorastaan ihanalta, kun voin olla murehtimatta iltamenoistani, sillä nyt jopa miehenikin saa hänet nukkumaan. Ja onneksi vauvalla on innokkaat isovanhemmat, jotka ottavat vauvan mielellään yökylään myös jatkossa, kun meillä on  miehen kanssa yhteistä menoa. 

***

Viime päivinä olen kiinnittänyt huomiota kotimme turvallisuuteen. Täällä on siirrelty pesuaineita, lääkkeitä ja teräviä esineitä lapsen ulottumattomiin, laitettu johdot paremmin jne. Olen myös  pitkästä aikaa leiponut  ja tehnyt maailman parhaita mokkapaloja (jaan reseptin myöhemmin), lukenut kirjoja/ lehtiä, valokuvannut, lenkkeillyt ja kuunnellut lintujen laulua. Lisäksi olen ihastunut tv:n Iholla-sarjaan, mitä en aikaisemmin olisi kuvitellut katsovani.

Vastapainoksi kaikelle ihanalle, olen kärvistellyt syksyllä alkaineiden käsi- ja hartiaseudun oireiden kanssa ja joutunut pitämään kasiäni lastoissa. Tiedossa on erilaisia toimenpiteitä ja toivon todella, että niistä olisi apua. 

***

Summa summarum, yritän ottaa kaiken irti vielä viimeisistä viikoista kotona pojan kanssa.