Arkihuolesi kaikki heitä
Äitiyslomalla on mukavaa! Voi ajan kanssa valmistautua jouluun ja fiilistellä vaikka joka päivä joululaulujen ja muiden joulujuttujen parissa.
Opiskelu- ja työaikoina (varsinkin silloin kun tein molempia) pääsin joulufiiliksiin vasta aatonaattona tai aattona joulupöydän ääressä.
Tosin kiireisemmissä elämänvaiheissa olen aina hankkinut lahjat melko hyvissä ajoin, askarrellut joulukortit ja lähettänyt niitä vinot pinot. Olen tehnyt itse lahjaksi esimerkiksi saippuaa ja herkkuja. Olen aiemminkin maininnut olevani järjestelmällinen ja organisointia rakastava, joten ehkä niistä johtuen jouluvalmistelut ovat hyvin menneet muun kiireen keskellä.
No mites tänä jouluna? Olen hankkinut tasan kaksi lahjaa (ei yhtään itsetehtyä). Toisen tilasin vauvalle FDS:sta ja se saapui eilen – väärän värisenä (oma virheeni). Joulukortteja lähetin vain muutaman (mallia Ifolor) ja vein ne postilaatikkoon tänä aamuna. En myöskään tiedä vielä, missä järjestyksessä teemme mitäkin jouluna. Eikä minulla ole hajuakaan, miten vietämme vuodenvaihdetta.
Laitan nämä ja monta muuta unohdusta ja hairahdusta pitkään kestäneen univajeen piikkiin. Tämän palstan teksteistäkin monet on kirjoitettu tokkuraisessa mielentilassa, kun en ole velä pystynyt itse rauhoittumaan ja menemään nukkumaan. Anteeksi kirjoitusvirheet! Kristaliinan monesti mainitsema termi ”äitipää” kuvaa hyvin tätä äititonttua.
Kaikesta huolimatta olemme vauvatontun kanssa kuunnelleet joululauluja, käyneet markkinoilla ja joulujuhlassa, nähneet ystäviä ja koristelleet vähän kotiakin. Eilen kävimme isätontun kanssa kuuntelemassa Vesa-Matti Loirin joulukonserttia ja siellä tuli muutama kyynelkin vuodatettua. <3
Päätin myös heittää arkihuolet nurkkaan ja olla murehtimatta joululahjoista tai mistään muustakaan. Hyvin se joulu menee ja vuodenvaihdettakin varmasti juhlistamme jossakin muodossa. Eikä sotkuiset kaapit tai pölypallot nurkissa tee joulustamme yhtään huonompaa. Suurin toiveeni on saada nukkua hieman pidempiä pätkiä, kun isätonttukin kerran lomailee.
Vaikka tällä hetkellä saatan matkalla unohtaa, mihin olin menossa, niin ei huolta. Salaista blogiystävää en ole unohtanut! ;)