Hei, ME seisotaan!

”Meillä yritetään jo kovasti kävellä. Miten teillä? Joko teillä seisotaan?” 
Kuulostaa varmasti tutulta kaikista vauvaperheellisistä.

 

Vanhemmaksi tulon myötä puhekieleen on  tullut muitakin muutoksia tuon meillä-muodon lisäksi. Me emme enää ole mieheni kanssa sinä tai minä, emme kutsu toisiamme nimillä, rakkaaksi, kullaksi tms. Olemme äiti ja isi. Tapa tuli auomaattisesti molemmille heti vauvan synnyttyä ja itselleni jo raskausaikana.

Ӏidin rakas.
Äiti tekee nyt ruokaa. 
Isi lähtee töihin.
Äiti, tuotko avaimet?
Anna isille hali.”

Kaikkea tämä vauvautuminen teettää! En yhtään ihmettele, jos töihin mentyäni sanon työkavereille, että äiti menee nyt palaveriin tai äidillä on tänään eväät. Hmm, sitä odotellessa.

***

Nyt yhdeksän kuukauden iässä meillä on opittu mm. seisomaan, menemään itse istuma-asentoon, kartuttamaan sanavarastoa, tanssimaan, kiipeilemään sekä osoittamaan mieltä.

Ja kaikista tärkeimpänä (hehkutusta luvassa –>) meillä nukuttiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa koko yö heräämättä. Klo 20.30-8.10. Oho! Se oli kyllä vahinko, sillä seuraavat yöt eivät sitten sujuneetkaan yhtä mallikkaasti.

***

Äiti saa muuten tänään kylään vanhan ystäväporukan, joka on hajaantunut ympäri Suomea. Mainio ilta tiedssa.

Hellurei ja hellät tunteet!