Kesä on ihmisen parasta aikaa

Myönnetään, olen kesäihminen. Voiko kesää kukaan edes vihata? Lämpö, valo, pitkät päivät, pitkät illat, kesätuuli, uinti, terassi, grillaus, kesävaatteet, meikittömyys, pyöräily, ruskettuminen, pihatyöt, kukat, pörriäiset, jäätelö… Aah, minä tykkään!

Luulenpa, että myös pojusta on tulossa kesäfiilistelijä. Hän viihtyy mainiosti ulkona tutkien uusia ihmeitä, kuten kukkia ja ruohoa. 

Meidän kesälauantai onkin ollut ihan superihana. 

Ihmettelimme puhjenneita omenapuun kukkia. <3 

Vihespeukalon (NOT) piha on pinkkiä täynnä. 

Tänään grillattiin hampurilaisia. Omnomnom!

Spirello!

”Kato, kukka, kato.” Uusi juttu tuo sormella osoittaminen. 

Kukkiin tutustuttiin isin sylissä.

Trampoliinilla otettiin porukalla aurinkoa. 

Minä uskalsin myös vähän hyppiä.

Illan kruunasivat ulkokylpy…

… sekä pojan mentyä nukkumaan tuore raparperi-mansikkapaistos, lasi viiniä ja bloggaus. Pian kutsuvat puhtaat valkeat lakanat. 

Unia!