Masu-ikävä

Oih, mulla on ikävä raskautta!

Kun melko vaikea raskauteni oli edennyt loppumetreille, ilmoitin, että vauvoja saa tulla lisää, jos joku muu on puolestani raskaana. Kaikki muistuttelivat, että unohdat kyllä aikojen saatossa kaiken ikävän raskauteen liittyvän. Vauvan saatuani kaikki tunteet moninkertaistuivat. Nyt vauva on tässä, eikä mikään ole ihanampaa. Paitsi, että nyt on masu-ikävä.

Ikävä-ikävä-ikävä!

Kuva laskettuna päivänä.

Ikävä on sitä haikeaa ja odottavaa tunnetta, kun kannoin vatsassani maailman kalleinta aarretta. Omaa lastani. Ikiomaa. Minun ja mieheni jälkeläistä, joka ei kuitenkaan ole kumpikaan meistä. Ihan uusi ja omanlainen ihminen.

Rv 32

Mulla on ikävä sitä, kun yritin muodostaa kuvaa lapsesta ja meidän pienestä perheestä. Kun kuvittelin, millainen puolisoni on lapsen kanssa. Kun en vielä tuntenut lasta, mutta silti se oli valloittanut koko sydämeni. Kun katsoin ja tuoksuttelin pieniä töppösiä. Kun en voinut edes kuvitella, että ne pienen pienet töppöset voisivat mahtua jollekin. Kun sanoin masulle aina sitä silitellessä että ”äiti on tässä”. Kun mieheni lauloi ja paijasi masua. Kun melkein saatoin kuvitella, millaista kaikki tulisi olemaan.

 

***

Kyynel.

***

 

Näkymät lattialle ennen synnyttämään lähtöä. Rv 42.

 

Öööh, mitä ne kamalat asiat raskaudessa olivatkaan?