Minä ja hän, tiedän sen, meillä on sielu yhteinen.
Ensi viikolla meidän häistä tulee neljä kuukautta. Se oli upea päivä, tunteita täynnä.
Viime päivät ovat menneet häämuisteloiden parissa, kun olen viilannut kuvakirjaa ja tehnyt muita häihin liittyviä askareita, kuten leikekirjaa ja koonnut yhteen vieraiden kirjoittamia viestejä. Tykkään kaikesta näpertämisestä ja haluan tehdä ne aina viimeisen päälle hienosti.
Minä ja hän oli muuten meidän häätanssi. Se oli niin kaunista! Häistä ei stressattu eikä mitään harjoiteltu etukäteen. Ja hääpäivänä ,ihan oikeasti, fiilisteltiin joka hetkeä.
Ystävämme lausui häissä Tommy Tabermannin runon. Täydellisesti runoiltu!
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.