Olalla ja käsivarrella
En ole juurikaan kertonut blogissa omasta vaatetyylistäni. Pojan vaatteita täällä näkyy usein, mutta harva tietää, minkälaisia vaatteita ja asusteita itse pidän. Aiemmin kerroin, että olen minimalisti korujen suhteen. Sama pätee käyttämiini laukkuihin.
Laukuissa suosin pitkäikäisyyttä, nahkaa, olkahihnoja, ruskeaa ja yksinkertaisuutta. Ei niittejä, ketjuja, kuvioita, kiiltoa… Kaverit totesivatkin, että minä en pidä pistään, mikä laukuissa yleensä pidetään hienona.
Kun jotkut rakastuvat kenkiin, minä rakastun laukkuihin. Laukkua tarvitsee joka päivä ja niiden pitää sopia monenlaisiin tilanteisiin. Pahimmillaan minulla on ollut kymmeniä aivan liikaa laukkuja. Nyt vanhemmiten olen tainnut vähän kypsyä ja alkanut panostaa määrän sijaan käytännöllisyyteen ja laatuun.
Minulla on tällä hetkellä jatkuvassa käytössä nämä kaksi laukkua. Toiseen mahtuu kalenteri, tietokone, papereita ja toiseen vain kukkaro, avaimet ja kännykkä.
Kun tuo iso Zaran laukku sanoo sopimuksensa irti, haluaisin panostaa laadukkaaseen ja yksinkertaiseen jättinahkalaukkuun ihan sijoitusmielessä. Laukkuhan on kuin elämänkumppani. Kulkee mukana niin myötä- kuin vastamäessä ja on mukana elämän erilaisissa käännekohdissa.
Onhan siis ihan perusteltua sijoittaa laukkuun. Onhan?
Ja se uuden laukun tuoksu. Oih!