Johtuneeko valoisuudesta vai vauvalandiaan sopeutumisesta, olen taas onnistunut pysähtymään ja nauttimaan niistä pienistä arkisista hetkistä. Leikkokukat ja kauniisti katettu herkullinen aamiainen, maisema puhtaiden ikkunoiden takana, harkitut koriste-esineiden ja kirjojen asetelmat, kahden lapsen pienet varpaat puhtaalta tuoksuvissa pellavalakanoissa, aamuauringon puulattiaan heijastama läikkä, miehen unituhina viereisellä tyynyllä… 

Sen kyllä huomaa, että viimeiset pari kuukautta on vietetty melko tiivisti kotona. Olen nimittäin pitkästä aikaa alkanut tarvita kaikenlaista ja haaveilla uusista sisustusjutuista. Nyt on myös intoa tuunata, sisustaa, askarrella ja näperrellä sekä selata Pinterestiä inspiraatiokuvien toivossa.

Äitiysloman iloja on ehdottomasti se, kun innostuu puuhastelemaan kaikenlaista mitä muuten ei tulisi tehtyä. Normaalissa työ- ja hoitopäivien pyörityksessä en ole löytänyt aikaa tuollaiselle puuhastelulle.

Perhe saa taas tottua siihen, että äiti on zombie-päivien vastapainona välillä sellainen pullantuoksuinen hössöttöjä. Silloin laitetaan kauniisti taitellut servetetit puurolautasten kylkeen, vaikka olisi ihan tavallinen arkiaamu. Niinä aamuina tähdet, kuut ja planeetat ovat kai olleet oikeissa asetelmissa. Ja ihanaa, kun niitä aamuja on viime aikoina ollut yllättävän monta.