Ilmoittautuminen päiväkerhoon – check

Imoittautuminen muskariin – 

Ilmoittautuminen vauvauintiin ja uimakouluun – check

Ilmoittautuminen futiskouluun – check

Salikortin hankkiminen –

Opiskelumahdollisuuksien kartoittaminen –

Päiväkotipaikan kartoittaminen – 

Vauvan rytmiin tutustuminen –  check

Perhekerhojen selvittäminen – 

Kesästä nauttiminen – !

Kun muut ovat koostaneet kesän to do -listoja, minä olen suunnitellut jo syksyä. Olen ainakin koko loppuvuoden kotona poikien kanssa, joten olen jo alkanut suunnitella ja järjestellä uutta arkeamme. Itse en varmasti pysty tarjoamaan tarpeeksi mielenkiintoisia virikkeitä päivä toisensa jälkeen 3-vuotiaalle, joten hän pääsee kaksi kertaa viikossa kolmeksi tunniksi seurakunnan tarjoamaan päiväkerhoon.

Syksy tuo mukanaan myös harrastukset. Isoveli aloittaa uudelleen muskarin sekä uusina harrastuksina futis- ja uimakoulun. Kaikkea on vain kerran viikossa ja uinti on samaan aikaan Pikkuveljen vauvauinnin kanssa. Olen aika innoissani noista harrastuksista, mutta aika näyttää, ovatko ne pojalle sopivia ja jaksetaanko niissä käydä.

Vauvan kanssa en panosta vielä harrastuksiin vaan hänen rytmiinsä ja sen mukaan toimimiseen. Pikkuveli on sairaalareissun jälkeen ollut välillä itkuinen ja olemme ihmetelleet mikä hänellä on. Syy ei ollutkaan enää flunssa vaan väsymys. Pikkuinen on nyt vajaa kaksi kuukautta vanha, eikä enää nukahtele minne tahansa ja koska tahansa kuten vastasyntyneenä. Nyt kun olen päässyt selville hänelle sopivasta rytmistä, olen pyrkinyt laittamaan hänet päiväunille omaan rauhaan joko vaunuihin tai sänkyyn. Se on heti auttanut ja nyt itkuisen vauvan tilalla on hymypoika.

Yhden lapsen äitinä vannotin lapsen tahtisuutta. Se lapsen tahti vain sattui olemaan samanlainen päivittäin. Jos luistimme Isoveljen vauva-aikana nukkumaanmenoajoista, se kyllä näkyi ja kuului. Vauvasta tuli ärtyisä ja tyytymätön. Nyt Pikkuveli on saanut/ joutunut vauva-aikana elämään meidän muiden tahtiin. En ole varmaan ainoa, joiden esikoinen ei joutunut olemaan pientäkään hetkeä märissä vaipoissa tai ehtinyt edes ilmoittaa nälästä, kun sai jo maitoa. Kuopus taas ei välttämättä pääse juuri sillä hetkellä rauhoittumaan, syliin, rinnalle, halittavaksi tai vaipanvaihtoon kun itse tahtoisi. Huoh, eipä ihme että esikoinen vain maiskutteli aina tyytyväisenä. Nyt olen pyrkinyt sovittamaan poikien rytmejä ja toimimaan niiden mukaisesti, ja hyvä fiilis on alkanut löytyä!

Sitten ollaan vielä me vanhemmat. Jotta itse pääsisin välillä täältä vauvalandiasta hengähtämään ja jumppaamaan aivojani, olen päättänyt hankkia salikortin ja selvittää syksyä varten avoimen yliopiston tarjontaa. Mies taas käy päivätyössä ja jatkaa omia harrastuksiaan.

Sanoisin, että kyllä tämä tästä!