Meillä on ollut melko vauhdikasta viimeiset pari viikkoa. Sankari-isällä on ollut mukavasti haasteita vilkkaan pojan kanssa – kerran kurkusta on kaivettu hiustukko (jonka poika oli ilmeisesti löytänyt suihkun viemäristä) ja otsaa on koristanut kuhmu muutamaan otteeseen.

Itse olen tullut töistä tyytyväisenä puhtaaseen kotiin. Meillä ei oikeesti ole ikinä ollut näin siistiä! Mies on imuroinut ja siivonnut pienimmätkin hiukkaset kotoamme tuon hiusepisodin jälkeen.

Olen myös huomannut, miten jo viikossa perinteiset roolimme ovat vaihtuneet mieheni kanssa. Hän kulkee perässäni rätin kanssa, siivoaa jälkiäni ja valittaa, ettei pysty olemaan sotkussa. Minä taas olen ihmetellyt ”mikä sotku?” ja kehottanut häntä ottamaan rennommin. Hän googlaa, voiko legopalikkaan tukehtua ja selvittää onko vauvalla ihottumaa, katsoo vauvauintivideoita, etsii ruokavinkkejä ja ja ja… Mies on myös ihastellut aurinkoisia päiviä ja suunnitellut kaikenlaista kesää varten. Hän on keksinyt pojan kanssa uusia leikkejä ja nauttinut kotonaolosta.

Meidän vauvakupla on siis edelleen puhkeamatta. Isä vain heitettiin kuplan sisälle ja minä yritän pitää siitä kaikin voimin kiinni, vaikka kupla tuntuukin karkaavan.

Kaiken vähäisen ilta-ajan olen töiden jälkeen käyttänyt pojan kanssa leikkimiseen ja yhdessä lenkkeilyyn. Minusta on myös tullut töiden myötä kylvettäjä ja iltapuuron antaja.

Legoleikit ovat viimepäivinä olleet parhaita (mutta pienemmät Dublot on viety visusti piiloon tukehtumisvaaran vuoksi).  

Terkkuja siis kaikille! Vaihtelevasti jaksellaan, mutta hyvin pääasiassa. 🙂

Pois alta risut ja männynkävyt. Täältä tulee legoaura!