Siis hetkinen, mitä tapahtui?

Viime viikon alussa meillä oli utelias ja puhelias, mutta liikkeissään rauhallinen pieni poika. Sitten kaikki vain muuttui. 

Viikonloppuna hän nousi sohvapöytää vasten ylös, jolloin lasiset tuikkukipat lensivät sirpaleina lattialle. Eilen poika avasi uunin alaluukun ja kiipesi sen sisään maistelemaan uunivuokien rasvapinttymiä. Hän osaa avata raollaan olevan tiskikoneen ja kiivetä sen sisään. Hän siirtää lelukoreja huoneesta toiseen ja menee korien sisään. Hän osaa vetää sohvalle jätetyn MacBookin lattialle. Hän yltää sohvalle jätettyyn järjestelmäkameraan ja todellakin osaa vetää sen hihnasta lattialle. Hän yrittää nousta ylös vaunuista päiväuniaikaan ja tekee samaa myös syöttötuolissa. Hän näkee, jos joku ovista on hieman raollaan ja katoaa sen jälkeen näkyvistä. Hän ryömii saunaan oven alta ja menee lauteiden alle piiloon. Hän osaa kaataa pyykkitelineen…

Huoh! Tämä äiti on siis toiminut määräaikaisena turvallisuuspäällikkönä. Työt alkoivat melko nopealla tahdilla ja pesti aiotaan luultavasti vakinaistaa.

Tehtävää nimittäin riittää.

Pesuaineet ja muut myrkyt siirrettävä keittiössä, vessassa ja kodinhoitohuoneessa ylähyllyille – tsek!
Sohvapöytä tyhjennettävä tavaroista – tsek!
TV siirrettävä taaemmas – tsek!
Keittiön kaapit järjesteltävä uudelleen niin, että alalaatikoissa on vain muoviesineitä – tsek!
Irtonaiset tavarat kerättävä kannellisiin laatikoihin – tsek!
Kulmasuojukset kiinnitettävä teräviin kulmiin – tsek!
Vaunukoppa poistettava yhdistelmävaunuista ja turvavyöt otettava käyttöön – tsek!

Jos vielä muistaisi joka kerta sulkea ovet ja tiskikoneen, niin vältytään muun muassa wc-harjan maisteluyrityksiltä. 

Onneksi meillä on melko pieni asunto, niin kontrolli säilyy edes joten kuten. 

Kaikessa kamaluudessa tämä on aika hauskaa! Tulipa meidänkin kotoiluun hieman vipinää.