3-vuotiaasta ja mielikuvitusystävistä

Kaiken tämän vauvahulinan keskellä myös esikoisemme täytti kolme vuotta. Poikien syntymäpäivillä on eroa ihan himpun verran vaille kolme vuotta. Välillä tuntuu, että me ollaan nyt eletty esikoisen vauva-aikaa uudelleen. Silloinkin puut alkoivat vihertää sairaalasta kotiutuessa ja ristiäisiä vietettiin alkukesästä. Vuodenajan lisäksi myös pojat muistuttavat toisiaan ääniä, ilmeitä, eleitä ja erityisesti ulkonäköä myöten. Vauva tosin on isoveljeään hieman potrampi ja sille päälle sattuessaan paljon, paljon kovaäänisempi. Jotta nämä kaksi härkä-poikaamme eivät menisi täällä blogin puolella sekaisin, kutsun heitä tästä lähten palstallani nimillä Isoveli ja Pikkuveli. 

thumb_P5090602_1024.jpg

Isoveljen synttärijuhlia vietettiin muutama viikko sitten lähisuvun, kummien ja läheisten ystävien kera. Olen ylpeä, että sain järjestettyä kivat juhlat pariviikkoisen vauvan kanssa. Jännitystä juhlajärjestelyihin aiheutti mieheni varpajaiset, joita juhlittiin juuri synttäreitä edeltävänä päivänä ja yönä. Mutta minäpä selvisin siivouksista, tarjoiluista, lastenhoidosta ja väsymyksestä mainiosti. Siskoni kävi auttamassa ja leipoi suolaisen piiraan ja piti Isoveljelle seuraa (kiitos!). Onneksi pidän juhlajärjestelyistä, joten en ottanut näistä juuri painetta. 

Synttäreillä juhlittiin myös sitä, että pojasta on tullut isoveli. Mielestäni se on auttanut häntä sopeutumaan Pikkuveljeen ja hän on huomannut, ettei vauva vie häneltä kaikkea huomiota. Vaikka Isoveli onkin suhtautunut hyvin neutraalisti vauvan tuloon, olemme yrittäneet antaa hänelle paljon erityishuomiota. Kolmevuotisneuvolassa terveydenhoitaja kertoi, että vauvan syntymistä ja sen vaikutusta sisarukseen voidaan verrata siihen, että oma puoliso löytäisi uuden kumppanin. Tuo tuntui minusta niin hurjalta vertaukselta ja auttoi ymmärtämään Isoveljen herkkyyttä, mikä kohdistuu erityisesti minuun.

thumb_P5050449_1024.jpg

thumb_P5090572_1024.jpg

thumb_P5090605_1024.jpg

Tämä vuosi on ollut Isoveljen osalta täynnä jännitystä ja odotusta, kasvua ja kehitystä, uutta ja erikoista. Nyt kuvioihin on tullut kaksi hänen kehittämäänsä mielikuvitusystävää. Olin jonkin aikaa siinä uskossa, että poika puhuu hoidossa, puistossa tai muussa yhteydessä näkemistään lapsista. Mutta Konkeli ja Loolaa (?? :D) ovat hänen kehittämiään ystäviä, joiden kanssa hän juttelee esimerkiksi nukkumaan mennessään. Ne kuulemma ovat hänen pelikavereitaan, joista hän kertoo pitkiä, hämmentäviä ja todentuntuisia tarinoita heidän yhteisistä peleistään.

thumb_P5140744_1024.jpg

thumb_P5150802_1024.jpg

thumb_P5160836_1024.jpg

Itselläni tai lähipiirissä ei ole kenelläkään ollut mielikuvitusystäviä. Sain kuitenkin neuvoksi, että mielikuvitusjuttuihin kannattaa mukautua, eikä sanoa, ettei niitä ole olemassa. Katsotaan kuinka pitkälle mielikuvitus riittää ja tuleeko näistä pidempiaikaisia ystäviä. 🙂

Onkos muilla kokemuksia lasten mielikuvitusystävistä? Miten olette itse toimineet ja suhtautuneet lastenne mielikuvitusystäviin?

Perhe Lapset Lasten tyyli

Aika katoaa – terveisiä vauvakuplasta

Joka viikko havahdun siihen, että päivät katoavat ihan hetkessä. Vaikka toisaalta olo tuntuu todella pysähtyneeltä, en muista mitä olen edellisenä päivänä tehnyt tai mitä olinkaan juuri sanomassa.

Elämä on nyt vaaleansinistä hattaraa. Itkeskelen onnesta lapsia katsoessa, enkä malta jättää väliin yhtään iltasatua tai vauvan rauhoittelua. Puhun vauvojen kieltä. Kuljen imetysliiveissä vaatteet märkinä ja maidon tuoksuisina. Vaikka nyt ei ole kiire mihinkään, unohdan käydä suihkussa ja syödä. (Olenkin todella iloinen, että saimme järjestettyä esikoisemme kolmevuotissynttärit täällä kuplassa. Juhlista ja kolmevuotiaasta lisää myöhemmin.)2015-05-13-11-56-03_deco.jpgHattarasta huolimatta kiristelen välillä hampaitani, kun yritän pitää kaikki langat käsissäni. Vauva on nyt hieman yli kolme viikkoa vanha ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei kaksi lasta mene siinä missä yksikin, vaikka joku on joskus näin sanonut. Kun olen ollut lasten kanssa kolmisin, tuntuu, että minun pitäisi jakaantua moneen osaan. Kun pieni haluaa maitoa, isompi tarvitsee apua vessassa. Tai kun pieni itkee, isompi haluaa huomiota. Kumpikaan ei voi odottaa. 

Väsymyksen vuoksi pölypallot, pyykkikasat ja lastenhuone näyttävät isommalta kaaokselta kuin oikeasti ovatkaan. Olen pyrkinyt muistamaan, että ihan hyvä on tarpeeksi hyvä. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, hallita asioita ja osallistua kaikkeen.  

2015-05-13-11-56-28_deco.jpgEsikoisemme on onneksi ottanut pienen tosi hyvin vastaan. Hän hoivaa veljeään ja on hyvin huolissaan, jos toinen itkee. Onneksemme vauva on heräillyt vain kaksi kertaa yössä ja nukahtaa rinnalle, kuten isoveljensä aikoinaan. Päivisin hän on nukkunut tuntikausia, mutta ruokailujen jälkeen hän saattaa itkeskellä suihkuavasta maidosta aiheutuvia vatsan väänteitä, jotka ovat onneksi alkaneet viime päivinä helpottaa.

Mieheni on ollut isyysvapaalla ja olemme tuijotelleet rauhassa Netflixiä, rakentaneet legoja sekä syöneet herkkuja. Olemme vauvassa niin kiinni ja hän tuntuu niin tutulta ja rakkaalta, että on vaikea muistella minkälaista oli ennen vauvaa.

Aika on kadonnut, mutta ei haittaa. Meillä on nyt kehdossa tuhiseva ja maidolta tuoksuva kello.

***

Kuvasarja on toukokuulta, johon on mahtunut vauvan tuoksun lisäksi muun muassa vapun viettoa, 3-vuotissynttärit, äitienpäivä, Hoploppia, puistoilua, paljon vieraita sekä mieheni tekemiä herkkuruokia ja hemmottelua. 

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus