Hei, se on taas viikko lopuillaan! Mutta  vielä(kään) en valitettavasti pääse kertomaan vauvauutisia. 

Nyt kun toinen synnytykseni on vähintään tuntien tai korkeintaan päivien päässä, on mieleeni alkanut palautua synnytyskokemukset vajaan kolmen vuoden takaa. Kun sain esikoisen hänen syntymänsä jälkeen rinnalleni, taisin sulkea mielestä kaiken sitä ennen tapahtuneen. Sen, mitä ei voi kutsua ainakaan omasta mielestäni kauniiksi ja herkäksi kokemukseksi. Vauvan saaminen oli jotain niin suurta ja ihmeellistä, että itse synnytys jäi sen varjoon ja unohtui.

Nyt kun toinen synnytys väistämättä lähenee, olen alkanut palautella mieleen niitä epämieluisia juttuja, kuten päiviä kestäneet kivuliaat käynnistyslääkkeestä aiheutuneet supistukset, kolmantena päivänä oksitosiinitipasta ja kalvojen puhkaisusta räjähdysmäisesti käynnistyneen synnytyksen, synnytyssalin vihreät kaakeliseinät, lapsiveden lämpöisyyden, taustalla pyörineen jääkiekon MM-ottelun, ilokaasun yököttävän vaikutuksen, aquarakkuloiden helvetillisen kivun, epiduraalin laittamisen, selkäpoltot ja kivusta johtuvan hampaiden kalinan, yli kaksi tuntia kestäneen ponnistusvaiheen ja vaiheen lopussa hakkaavasti tärisevät jalkani, sen miltä imukuppioperaatio näytti katossa olleen valaisimen peilaamana, rätsähdyksen, vauvan kaulan ympärille useita kertoja kietoutuneen napanuoran, tikkauksen sekä seuraavien päivien lihaskrampin ja korkean kuumeen. 

Kaikesta huolimatta synnytys ei onneksi ainakaan vielä jännitä minua kuin vauvan terveyden puolesta. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Sen lisäksi toivon, että tämä synnytys alkaisi luonnollisesti ilman käynnistystä.

Onneksi voimia vievä ärsyttävä flunssani on vihdoin laantumassa, sillä sain alkuviikosta antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Kärsin tulehduksesta myös viime kerralla loppuraskaudessa, jolloin ontelot punkteerattiin vain muutama viikko ennen synnytystä. Nyt olen vain murehtinut kuurin vaikutusta vauvaan, mutta asiantuntijat vakuuttelivat, että kyseessä on turvallinen lääke. Ja olo on onneksi helpottamassa, niin ei tarvitse ihan tukkoisena ja pää jumissa lähteä synnyttämään.

Uskomatonta, että raskautta on takana yli yhdeksän kuukautta. Viimeistään ensi viikolla odotuksen pitäisi olla ohi ja meillä perhe koossa. <3