Olen hurahtanut! 

Nimittäin kotimme järjestämiseen. Tiedän, että moni haukkoo jo nyt henkeään, sillä kuka voisi pitää siivoamisesta. Olen pienestä asti järjestellyt tavaroita ja tehnyt niistä erilaisia asetelmia. Kun koti on ollut järjestyksessä, myös pää on toiminut paremmin. 

Viime vuosien aikana olen ueamman kerran karsinut ylimääräistä tavaraa. Aina kun olen laittanut käyttämättömät vaatteet ja kosmetiikat kiertoon/ roskiin ja luovuin turhasta tavarasta, tuntui että olisi ollut enemmän tilaa hengittää. 

Mutta silti. On kyse vaikka vaate- tai siivouskaapeista, niitä saa olla aina järjestelemässä karsimisesta huolimatta. Kaikkien hävitysten jälkeen esimerkiksi kylppärin kaapissa on edelleen näytekosmetiikkaa, joita en ole koskaan käyttänyt. Se todennäköisesti johtuu siitä, että en ole tehnyt karsintaa perusteellisesti ja pikku hiljaa aihealue kerrallaan, kuten Konmarissa opetetaan. Ja toki myös siitä, että kotonani asuu siivouskäyttäytymiseltään eräs henkilö, joka on täysin vastakohtani. 

En edes muista, mistä kuulin ensimmäisen kerran Konmarista, mutta tiesin, että siitä tulee uusi uskontoni jo ennen kuin olin kunnolla tutustunut koko asiaan. Olen ahminut Pinterestiä ja katsonut, miten vaatekaapit ja tavararöykkiökaapit ovat kokeneet muutoksen Konmarin opeilla. Aah! Ihan sielu lepää niitä katsellessa. 

Minussa on aina ollut vähän siivoushullun vikaa, mutta ahdistaa, kun paikat eivät pysy siistinä ja siivoaminen vaan jatkuu ja jatkuu. Varsinkin nyt vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä tavaraa kertyy ja niille pitää keksiä uudenlaisia säilytystiloja ja -järjestelmiä. Konmarin ideana on käydä koti irtaimistoneen läpi yksi aihealue kerrallaan ja säilyttää vain itselle rakkaat ja hyvää mieltä tuovat tavarat. Paikat pysyvät järjestyksessä, kun tavaroita on vain välttämättömän verran. Lisäksi turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa kaikkeen  muuhun kuin siivomiseen.

Olen jo hyvää vauhtia konmatrittanut kotiamme. Vaatteet on käyty läpi ja niillä on jo tienattukin mukavasti. Pian on vuorossa varasto, josta löytyy niin lukio- kuin opiskelukirjoja, lapsuuteni kirjasarjoja, varmaan viisi laatikollista joulukoristeita ja kaikkea muuta älyttömän ahdistavaa.  Voin vain kuvitella sen fiiliksen, kun voin kävellä varastoon kompastumatta kuusenjalkaan tai mattorulliin. 

Toivon, että saan projektini valmiiksi ennen töihin paluuta. Sitten elämä vain meille tärkein ja rakkaiden tavaroiden äärellä voi alkaa ja aikaa vapautuu kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä toimii.