Helmiä ja vadelmia

11.7.2014 adiina

Raum o ain Raum

Vanha Rauma näytti taas parhaat puolensa tämän kesän helteisimpänä päivänä. Tunnelma vanhassa kaupungissa oli miellyttävä, sillä ihmiset olivat hyvällä tuulella, katusoittajat huolehtivat musiikista ja ilmassa leijaili maailman parhaiden munkkien tuoksu.

Oli ihana kierrellä mukulakivillä parhaan ystävän kanssa ja kävellä ventovieraiden ihmisten idylliseen pihaan tekemään kirppislöytöjä. Pihapiiriin oli tuotu melkoinen määrä tavaraa myytäväksi ja vanhassa vajassa, jota voisi kutsua aarreaitaksi, oli avoimet ovet. Tulikin ihan mummulafiilis – oli kukkopillejä, muovivalaisimia, suomalaista lasia, Marimekon paitoja, vanhoja puulaatikoita jne. Tein upeita löytöjä, mukaan tarttui muun muassa Aarikan Riemuraita-peltipurkki.

Löysimme vähän kauempaa vanhaan puutaloon perustetun Lokki-kirppiksen. Sen naapuritalon ullakolle oli vastikään perustettu Senttivintti, mistä olisin voinut ostaa vaikka mitä pinnatuoleista ja nukkekodeista lähtien. Muutamia aarteita sieltä löysin, ja voinkin esitellä niitä vaikka toisessa postauksessa.

Tiesittekö muuten, että Vanha Rauma on Unescon maailmanperintökohde? Suosittelen kaupungissa vierailevia poikkeamaan erityisesti Kontion Wanhan Rauman kahvilaan, josta saa superherkullisia vastapaistettuja vaniljamunkkeja. Kahvilan ihana kesäpiha houkuttelee munkintuoksullaan ja ystävällisellä palvelulla. Vaateliikkeistä suosikkini on ehdottomasti Busstop. Lisäksi olen ihan myyty erilaisista käsityöläis- ja luomupuodeista, joita on melko runsaasti pieneen alueeseen nähden.

Tällainen maakuntamatkailu vasta mukavaa onkin. Miksi lähteä merta edemmäs, kun kotimaastakin löytyy kaikkea mukavaa. Ensi viikolle on taas tiedossa uusia kohteita.

Ihanaa kesäviikonloppua, ystävät!

Avainsanat: Kesä, kesäloma, kirppislöydöt, maakuntamatkailu, rauma

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Matkat

9.7.2014 adiina

Kesäfiilistelyä ja äidin luovutustappio

Kesäterveiset! Vauhtia ja hellettä on riittänyt, kuten kuvista voi nähdä.

Kaiken kesäfiilistelyn keskellä meillä on ollut pieni projekti. Päätin, että heti lomani alkajaisiksi otamme pinnasängystä laidan pois ja opetamme pojan nukkumaan ”isojen lasten sängyssä”.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäisenä iltana poika nousi sängystä yli 20 kertaa. Hänellä oli mitä hulvattomampia juttuja kerrottavanaan napanöyhdästä Robiniin, ja jouduimme pidättelemään naurua välillä tyyny kasvoillamme. Nyt puolentoista viikon jälkeen ei enää naurata.

Yöunille meneminen on näiden sänkykarkailujen johdosta venynyt 1-3 tuntia joka ilta. Päiväunet taas ovat jääneet väliin monena päivänä. Koska olemme rutiini-ihmisiä ja lapsi on pienestä asti tottunut melko säännölliseen rytmiin, on meillä ollut ihan uusi lapsi tämän sänkykokeilun ajan. Väsynyt lapsi yhdistettynä kesähelteisiin, kesälomareissuihin ja venyviin aikatauluihin – poikamme sanoin: ”ei hyvä”. Lisäksi uhmaikä on noussut meidän perheessä melko merkittävään rooliin kesän aikana, ja tästä tahtojen taistelu -vaiheesta johtuen koko nukkumishomma taitaakin haista.

Niinpä pienen yksin viettämäni itkupotkuraivari-hetken ja yhden v-alkuisen sanan (jota syvästi kadun, sillä poika päätti toistaa sen kymmenen kertaa) jälkeen päätin tänään, että nyt loppui. En tuhlaa kesä- ja lomafiilistä hermoiluun. Haluan, että poikakin nauttii yhdessäolostamme.

Tänään käänsin sängyn toisin päin niin, että laidaton puoli on seinää vasten. Ja vaikka olen henkilö, joka ei kovin helposti anna periksi, saati sitten kerro, jos jokin v*ituttaa ja rankasti, myönnän, että luovuttaminen oli oikea ratkaisu. Voin nimittäin helpottuneena todeta, että poika nukahti tänään heti sänkyyn mentyään yöunille. *Fanfaari*

Kokeillaan nukkumisjärjestelyitä uudelleen sitten, kun arki painaa muutenkin päälle ja kun lapsi on muutokseen itse valmis.