Mustaa, valkoista ja kotijuttuja

Olen viihtynyt viime kuukausina tavallista enemmän kotona. Samalla on tullut päivitettyä kodin ilmettä ja tehtyä kivoja kotijuttuja.

P6200643.jpg

Mulle on tärkeää, että kotona on siistiä ja paikat on järjestyksessä. Suoraan sanottuna, en voi rentoutua, jos meillä on sotkuista. En ole mikään maton hapsujen suoristaja, mutta en pidä siitä, että esimerkiksi likaiset tiskit tai vaatekasat ovat näkyvissä.

Parin vuoden aikana kotimme on muuttunut yhä mustavalkoisempaan suuntaan. Mustan ja valkoisen rinnalla vaalea puu ja harmaa miellyttävät kovasti.

Ostinkin kotiin ihan supertyylikkään mustan lyhdyn. Olin jokin aika sitten ensimmäisillä sisustuskutsuilla, missä esiteltiin Zelected by Housen tuotteita Mallistosta löytyi todella paljon juttuja minun hyvin yksinkertaiseen ja moderniin makuuni.

Annon pilvityyny ja Lankku-matto ovat olleet pitkään pakko-saada-juttuja. Kymmenen pistettä Anttilalle ihanista Anno-tuotteista. Niissä on hinta ja ulkonäkö kohdillaan.

P6200653.jpg

P6070695.jpg

P6070766.jpg

Koti-iltoina olen pitkästä aikaa uppoutunut kirjojen maailmaan ja jättänyt somettamisen vähemmälle. Tuula Karjalaisen kirjoittama teos Tove Janssonista on vienyt mukanaan. Mukaansa tempaavan tekstin lisäksi kirjan visuaalinen ilme on onnistunut.

P6150570.jpg

P6200639.jpg

Seuraavaksi pitäisi päivittää terassi kesäkuntoon. Mutta välillä mietin kannattaako, kun etsinnässä on koko ajan enemmän neliöitä omaava koti. Saa nähdä, löytyykö uusi koti ikinä, vai mihin ratkaisuun me päädymme.

Toisaalta, nyt meillä on koti, missä on hyvä vaan olla, katsella kauniita asioita ja syödä mansikoita.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Hyvä olo

Pikkuvanha poika

Meidän pojan opittua puhumaan keväällä, olemme mieheni kanssa jääneet monta kertaa sanattomiksi. Omaa esikoista pitää vielä äidin ja isin vauvana, joten jokainen kehitysaskel tuntuu suurelta saavutukselta ja jopa yllätykseltä. Toisaalta taas tietotaito kehittyy nyt niin hurjaa vauhtia, että välillä unohtaa olevansa vasta 2-vuotiaan lapsen äiti.

P6200604.jpg

Poikamme on melko pikkuvanhalta tuntuvat tapaus. Hän haluaa tehdä asiat samoin kuin vanhemmat ihmiset. Hän piirtää mieluummin lyijy- tai kuulakärkikynällä kuin värikynillä. Hän leikkii mieluummin oikeilla avaimilla ja lompakoilla kuin hienoilla ääntelevillä leluilla. Poika rakastaa omaa pulpettiaan ja säilyttää siellä piirustusvälineitään ja taskulaskintaan. Hän kuuntelee piirtämisen ja leikin lomassa musiikkia ja vaihtaa levyjä omaan cd-soittimeensa. Parhaita ovat Hevisaurus, Muumit ja Robin.

P6200608.jpg

P6200632.jpg

P6200637.jpg

Poika on ollut kesäkuun ajan mummun ja pappan luona hoidossa perhepäivähoitajan jäätyä kesälomalle. Osaaminen on tuona aikana kehittynyt hurjasti ja hän osoittaa suurta mielenkiintoa etenkin numeroita ja kirjaimia kohtaan.

Eräänä työaamuna puin ylleni tekstillä varustetun paidan. Poika osoitti H-kirjainta ja sanoi heppa

”Ei kulta, se ei ole heppa. Se on H-kirjain.”

Kunnes hän näytti toista H-kirjainta.

”Hoo, heppa.”

Mielessäni vähän naureskelin, että onpas poika melkoinen lapsinero, mutta epäilin koko juttua vain sattumaksi ja se vähän unohtuikin työviikon kiireessä. 

Kunnes jonain päivänä poika näytti U-kirjainta. 

”Ukki.”

Mitäh! 

P6200638.jpg

Mummu kertoi, että he ovat pelanneet peliä, missä on kirjainten yhteydessä kuvia ja hän muistaa ne ulkoa. No jopas jotakin!

Muutaman kuukauden ajan poika on laskenut näkemiään asioita. Esimerkiksi ”yksi, kaksi kaivuria”. Nyt lastenhuoneen seinällä on ”yksi, kaksi, kolme taulua”, missä on pojan tekemää taidetta ja valokuvia. 

P6200657.jpg

Ihan noin hyvin piirtäminen ja askartelu eivät vielä onnistu vaan hoitotäti on tainnut avustaa. Poika kuitenkin osoiti kuuta sekä kissan päätä ja vartaloa ja sanoi ”ympyrä”. <3

Hyvinvointi Sisustus Mieli