Juuri kun tajusin, että kalenteri taittui helmikuuhun, mennäänkin jo kuun loppupuoliskolla. Mihin nämä viikot katosivat?

Olemme parhaillaan toipumassa monta päivää kestäneestä vatsatauti-kuume-öklötys-taudista. Huoh, täältä noustiin sittenkin, joskin vielä on hieman heikko olo. Poika on siis saanut päivähoidon aloitettuaan ensimmäiset vatsatautipöpöt ja korvatulehduksen, ja pöpöt on tietty kiitettävästi siirtyneet myös meihin vanhempiin. Nyt voisi laittaa pystyyn vedon, mitä seuraavaksi. Ehkäpä vesirokko? 

Me saatiin viime viikonloppuna (kun oltiin vielä terveitä) ajatus. Mentiin lätkäjätkämme kanssa katsomaan paikallisen SM-liigajoukkueen aamutreenejä. Poika juoksi maila kädessään jäähallin käytäviä ja matki pelaajien liikkeitä. Muutama mies kommentoi ääni täynnä ylpeyttä, että pienenä se on aloitettava ja tuosta se lähtee. Pojalle heitettiin oma kiekko pleksin yli ja kotiin viemisiksi saimme liigapelaajan käyttämättömän mailan, joka katkaistiin sopivan pituiseksi. Se on kunnon hiilikuitua, joten melko painavahan se on. Mutta poika kuljettaa sitä mukanaan ja laukoo kauheita lämäreitä niin, että pallo lensi joku päivä katon kautta tiskialtaaseen. 

Ei mikään pieni vauva enää. Ja meidän vanhempien pitäisi kai alkaa pitää kiinni rajoista, sisällähän ei saa pelata. 

Eipä  muuten tarvinnut keksiä energiselle pojalle tekemistä, kun minä ja mieheni oltiin taudin kaatamina. Olympialaiset ja jääkiekko-ottelut pitivät pikkumiehen oikein tyytyväisenä. 

Pieni polkkatukka pääsi myös ensimmäistä kertaa parturiin. Pojan leuka oli värissyt ja hän oli istunut ihan jäykkänä paikoillaan. Voi toista. Ilmeisesti oli jännittävä kokemus. 

Samoin kuin lääkärin kohtaaminen jo kolmatta kertaa kuukauden sisään. Tällä viikolla hän puri poikki tikun, jonka avulla katsotaan kurkkua. Kokenut lastenlääkärikin hämmästyi tästä vastareaktiosta. 

Tänään aamulla oli kaikkien lohdutukseksi tarjolla sydämen muotoisia leipiä ja herkkujogurttikin juotiin pillillä. Sellaisen reseptin lääkäri antoi, että nyt on lupa herkutella. Pääasia, että lapsi syö edes jotain. Poloinen.

Eniten tätä viikkoa on lämmittänyt pojan 1 v 9 kk tekemä ensimmäinen kortti, jonka hän oli tehnyt päivähoidossa. Aika hieno!

Tänään pääsen itse tuulettumaan vanhimpien ystävieni kanssa. Luvassa on kuuden hengen porukalla hohtokeilausta, ruokailua, viiniä, musiikkia ja naurua. Tähän saumaan en juuri keksi parempaa piristyskeinoa. Ihanaa!

Nyt lakkaamaan kynsiä, kuuntelemaan musiikkia ja valmistelemaan pojan yökyläilyä. Toivotaan vaan, ettei enää tulisi mitään sairastumisia kenellekään ja tämän illan suunnitelmat toteutuisivat. 

Mukavaa lauantai-iltaa itsekullekin!