Äidiksi kasvamista

thumb_IMG_3612_1024.jpg

thumb_IMG_3505_1024.jpg

Yhtenä iltana pyöritin sosetehdasta meidän keittiössä. Kattiloissa porisi perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia ja bataattia sekä uutena tulokkaana jauhelihaa. Tein innoissani kasviksista erilaisia makuyhdistelmä, maustoin niitä timjamilla, basilikalla ja persiljalla, soseutin ja siirsin pieniin minigrip-annospusseihin pakastumaan. Jauhelihat pakastin jääpalamuotissa, jonka jälkeen siirsin jäätyneet lihapalat pakasterasiaan. Innostuin tekemään myös päärynä-omenasosetta höyryttämällä ja tarjoilin sitä iltapalaksi pojille pitkään haudutetun moniviljapuuron kera. 

Kesken innokkaan ruoanlaiton tajusin, että mähän olen tässä äitihommassa jo aika pro. Kuulostaa varmaan tosi naurettavalta, mutta nyt kaiken härdellin keskellä sitä ymmärtää, että mä osaan nämä jutut, eikä mun tarvitse enää opetella alusta kaikkea vauvavuoteen ja lapsenkasvatukseen liittyvää. Kynnys tehdä ja toimia on paljon matalampi. Esikoisemme söi täysimetyksen päätyttyä lähes pelkkää purkkiruokaa vauvavuotenaan, sillä soseiden tekeminen tuntui silloin aivan liian haastavalta. Nyt intoa ja taitoa riittää vaikka minkälaisiin kokeiluihin. 

Keskusteltiin asiasta mieheni kanssa ja todettiin, että vaikka lapset kasvavat silmissä, ollaan me vanhemmatkin 3,5-vuodessa koettu todella suuri henkinen kasvupyrähdys, joka jatkuu vielä vuosia lasten mukana. 

thumb_IMG_3541_1024.jpg

thumb_IMG_3582_1024.jpg

Ruoanlaiton lisäksi tuo näkyy ihan kaikessa arkipäivän tekemisessä kulutustottumuksista terveys- ja kasvatusasioihin. Toisen lapsen tultua en ole enää syyttänyt itseäni, kun pikkuiselle tulee nuha. Erilaiset termit, kuten heittoaisa, sormiruokailu, nenäfrida, rinta-ja kantoreppu, ovat jo tuttua kauraa, eikä niiden opettelu kuormita enää aivoja vauvakuplan keskellä. Täysimetyskin loppui tällä kertaa aivan hetken mielijohteesta Pikkuveljen täytettyä viisi kuukautta, sillä pikkuinen oli ruoasta niin kiinnostunut. Isoveljen kanssa odotimme kuuden kuukauden rajapyykkiä ja hetkeä oli todistamassa melkein koko lähisuku. 😀

thumb_IMG_3617_1024.jpg

thumb_IMG_3638_1024.jpg

thumb_IMG_3645_1024.jpgTuntui aika kivalta tiedostaa se, että ehkä minustakin on tulossa sellainen äiti, jolle pojat vanhempina soittelee ja kyselee neuvoja ruoanvalmistukseen, pyykinpesuun tai vaikka terveysasioihin liittyen. 

Perhe Vanhemmuus

Äidistä kerhotädiksi

Päätimme viime keväänä, että Isoveli jää kokonaan hoidosta pois, kun Pikkuveli syntyy. Päätös on vaikuttanut siihen, että meikäläisen on muututtava säännöllisin väliajoin totutusta äidin roolista kerhotädin rooliin. Normaalit leikit, lukemiset ja piirtämiset on siis viety astetta pidemmälle, jotta poika oppisi vähän uusiakin juttuja, kuten saksien ja liiman käyttöä.

6a28ce16498a92f07d7378d157029954.jpg

Kaikille kotiäideille ja -isille vinkiksi, että Pinterest on maailman koukuttavin inspiraation lähde. Nyt viimeisimpänä olen luonut kansion erilaisille jouluaskarteluille ja seuraavaksi alamme toteuttaa näitä pojan kanssa. Sukulaiset ja ystävät saavat tänä jouluna varautua melko DIY-painotteisiin muistamisiin. 

7cc49679b97fe7fa672a953b93cc4616.jpg

9e8274cd37d5f5455f56dd88fcc54fef.jpg

59a9847db0291b86bad3e6c5581c5f2d.jpg

 

4148eebcaa854493d65f2c004a1bc3b3.jpg

d4f59f68443f9a1719c0bdde558e32b4.jpg

f6dd814add8bc2ee1de36652240bf5fa.jpg

Askartelutuokiot ovat olleet tosi kivoja, mutta harmittavan usein ne päättyvät kesken kaiken. Poika saattaa lähteä leikkimään autoilla kädet täynnä sormiväriä sillä välin, kun olen vaihtamassa Pikkuveljelle vaippaa tms.

Ja sitten on vielä yksi huono puoli. Kuka siivoo?

Kuvat

Perhe Lasten tyyli Vanhemmuus