Heinäkuun alussa vanhenin 28-vuotiaaksi. Söin paljon mansikoita, vietin kaiken ajan ulkona ja odotin lähestyvää kesälomaa. Maaseutumatkailin perheen ja ystävien kanssa. Kävimme Zoolandiassa katsomassa ihania bambeja, olimme piknikillä, pidimme teekutsuja, juhlimme festareilla ja grillasimme. 

Elokuussa alkoi neljän viikon kesäloma. Heti loman alussa pidimme pojalle unikoulua, mikä jäikin hyvin lyhyeksi. Hän oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ilman maitoa muutamassa illassa ja ilman huutoa. Rentoilimme kotona ja söimme kesäisiä herkkuja. Kävimme ensimmäistä kertaa Muumimaailmassa  ja olimme aivan myytyjä. Sinne on haaveena päästä joka kesä uudestaan. Vierailimme myös Särkänniemen Koiramäessä ja Deldinaariossa katsomassa toinen toistaan ihanampia otuksia. Vanhan Rauman kesätunnelma ja ravintola Goto tuli myös testattua. Vietimme aikaa mökillä, tapasimme sukulaisia ja uimme. Elokuussa koitti 1. hääpäivämme ja matkasimme Helsinkiin. Yövyimme mukavassa GLO Hotel Artissa, söimme hyvin ja nautimme helteestä. Vuokrasimme mökin, missä napostelimme paljon mustikoita ja puolukoita sekä ihmettelimme käpyjä ja muita metsän ihmeitä. Värjäytin myös hiukseni punertaviksi.

Syyskuussa kävimme rannalla viimeisten kesäpäivien kunniaksi. Lämpimät ilmat suosivat pitkälle syksyyn ja se jos mikä oli kesänlapsen mielestä mukavaa. Pojan leikit yltyivät äidin mittakaavasta katsottuna yhä rajummiksi – pöydälle kiipeämistä ja sohvalla hyppimistä. Ostin uudet pellavalakanat, joiden pauloihin oli ihana käpertyä syksyn kylmetessä. Piipahdin myös Tampereella, mutta kuumeen vuoksi en päässyt hotellihuonetta pidemmälle.

Lokakuussa olin hyvin stressaantunut. Vanha sairauteni/ vaivani tuli jälleen kuvioihin ja ympärillä tapahtui muutenkin kaikkea ikävää. Poika sai kodin hetkessä näyttämään pommin räjäyttämältä. Vastapainoksi stressille, kävimme syksyisillä ruskaretkillä ja lämmittelimme nuotion loisteessa. Kummityttö tuli meille yökylään ja teimme siskonpedin olohuoneen lattialle. Poika sai uusia talvikenkiä ja muutaman ihanan kirppislöydön. 

Marraskuussa kävimme lasten sisäliikuntatapahtumassa, pukeuduimme villasukiin ja vietimme koti-iltoja. Pimenevät päivät saivat minut välillä synkistymään ja vetäytymään peiton alle kynttilän valoon ja syömään suklaata. Isänpäivän aamu alkoi brunssilla, johon kuului sydämen muotoiset vohvelit. Löysin kirppikseltä säkillisen Brion junaradan osia ja leikimme niillä paljon. Marraskuun kruunasi odotettu nimitys vakituiseen virkaan. Koko perheemme iloitsi asiasta kovasti ja kohotimme myös maljat sen kunniaksi. Heti nimityksen jälkeen varmistui pojan päivähoito haluamastamme paikasta. Stressi alkoi hellittää.

Joulukuussa löysin jo vuosia kaipaamani jouluntaian uudelleen. Siihen oli syynä lapsemme, jonka kanssa koristeltiin kotia, luettiin joulusatuja, katsottiin jouluisia ohjelmia, avattiin joulukalenterin luukkuja ja leivottiin pipareita. Koko joulukuu tuntui ihanalta odottamiselta. Kävin myös ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen ystäväni luona yökylässä – ilman miestä ja lasta. Katsoimme Turun joulunavauksen, söimme ja joimme Tintåssa, nauroimme ja katsoimme tyttöjen leffaa. Kiitos I. Ehdimme pojan kanssa nähdä itsenäisyyspäivän tienoilla vähän luntakin ja teimme lumiukon vähästä lumesta. Pääosin kuitenkin ihmettelimme vuorotellen keväältä ja syksyltä tuntuvaa säätä. Kukat puhkesivat, joki virtasi ja ruoho vihersi. Joulun odotuksen kruunasi joulunpyhät, jolloin saimme herkkuja ja joulupukin vierailulle.

Kiitos kaikille vanhoille ja uusille tuttavuuksille, jotka kuljitte viime vuotta meidän matkassa tämän blogin välityksellä!  <3 Katsotaan, miten matka jatkuu tänä vuonna, etenemmekö suurin harppauksin, koettelevatko vastamäet matkan kulkua vai saammeko kulkea kepeästi myötätuulessa. Viime vuosi taisi olla kaikkea edellämainittua sopivassa suhteessa. 

Tammikuu 2013 alkoi vauvarokon merkeissä. Pojalla oli ensimäistä kertaa kume yli 40 asteessa, mutta se ei vauhtia hidastanut. Pieni mies ryömi eteenpäin, minkä jaksoi. Kävin ystäväni kanssa katsomassa Vanhan Rauman tunnelmaa ja syömässä herkullista juustokakkua. Muutenkin fiilistelin äitiyslomasta ja sen tuomasta vapauden- ja hetkessä elämisen -tunteesta Kävin alennusmyynneissä ja kummitytön kanssa shoppailemassa. Tein myös ihania kirppishankintoja pojan vaatekaappiin. Nautin kirkastuvista päivistä ja makeista appelsiineista. Sisustin uutta lastenhuonetta ja herkuttelin talvipäivien kunniaksi. 

Helmikuussa vietimme laskiaista. Asiaan kuuluivat myös hernekeitto ja pullat. Opettelin leipomaan ja panostin aamiaisiin. Valmistin ystävänpäivänä miehelleni värikkään yllätyksen aamupalapöytään. Murehdin päättyvää vanhempainvapaata, jännitin ajankulkua ja töihin menoa. Keskityin leikkimään pojan kanssa ja kummastelin, mten iso poika hän jo mukamas oli. Villiinnyin dymo-kirjoittimesta ja hoidin pientä hampaiden tulosta kärsivää potilasta. 

Maaliskuussa päätin murehtimisen sijaan nauttia hetkestä: ulkoilin, söin hyvin ja vietin aikaa läheisten kanssa. Tulevaisuus ja töihinpaluu kummittelivat mielessäni kuitenkin entistä kovemmin. Join kevään ensimmäiset terassikahvit. Maalasimme pääsiäisenä olohuoneen seinän harmaaksi. Auringonvalo aiheutti sisustusintoa enemmänkin, ja ostimme himoitsemamme Muuramen tv-tason ja uuden String-hyllyn. Vietimme aikaa ulkona ja pulkkailimme auringonpaisteessa. 

Huhtikuussa palasin töihin. Koko kuukausi oli tasapainon löytämistä uuteen arkeen. Öisin heräilin pojan kanssa ja aamuisin yritin olla pirteänä töissä. Olin kiitollinen, kun mieheni oli kotona ja piti lapsesta ja kodista huolta. Samaan aikaan olin todella väsynyt ja murheellinen. Omistin illat ja viikonloput miehilleni, eikä aikaa itselleni tai ystävilleni juuri jäänyt. Poika oppi kuukauden aikana huimasti uusia asioita ja tunsin, että jään paitsi hänen suurista kehitysaskeleistaan. 

Toukokuu alkoi sairasteluilla ja vapun kuohuvat jäivät juomatta. Alkukuussa juhlimme 1-vuotiasta poikaamme. Oli haikeaa ja mietin, miten vuosi olikaan kulunut niin nopeasti. Kukkaan puhjenneet omenapuut ja valkovuokot muistuttivat vauva-ajasta. Otin aikaa itselleni, kävin kampaajalla ja näin ystäviä. Opettelin tekemään lapselle maistuvaa arkista ruokaa ja vietin elämäni toista äitienpäivää. Kummastelin, että oli jo kesä, vaikka kevätkään ei olut vielä ehtinyt pitkälle. Nautin auringosta, väreistä ja ulkoilusta. Avasimme grillikauden ja tunsin pitkästä aikaa oloni taas rennoksi.

Kesäkuussa olin ystäväni luona Turussa. Vietimme tyttöjen kanssa aurinkoista päivää joenvarrella ja söimme italialaista ruokaa. Poika otti ensiaskeleensa ja vietimme aikaa ulkona. Pojat tulivat usein hakemaan minua töistä, jolloin suuntasimme puistoilemaan ja jätskille. Juhannusta vietimme mökillä. Kävimme myös ensimmäistä kertaa järvessä uimassa. Pieni rakastui kissoihin ja näki joka puolella ”kissshoja”. 

Seuraavaksi vuorossa muistoja loppuvuodelta.