Hädässä ystävä tunnetaan
Näin myöhäisheränneenä minäkin päätin lähteä mukaan Lily-bloggaaja Rosannan perustamaan Kävikö pahasti? -kampanjaan. Kampanja lähti liikkeelle tästä keskustelusta. Tarkoituksena on siis luoda auttamisen ja välittämisen kulttuuria.
Itselleni aihe on todella läheinen, sillä työkuvaani kuuluu muun muassa vastaavanlaisen kampanjan pyörittäminen.
Olen monesti miettinyt, miksi ihmisiä pitää muistuttaa aivan arkipäiväisistä, normaaleihin käytöstapoihin kuuluvista asioista. Näyttää pahasti siltä, että ihmiset vieraantuvat toisistaan yhä enemmän ja lähimmäisen rakkaus on katoava piirre. Mieleeni on jäänyt viime kesäinen uutisointi, missä kerrottiin, että jotkut ihmiset eivät aina onnettomuustilanteissa soitta hätänumeroon, mutta ottavat sen sijaan paikan päällä videokuvaa tai päivittävät some-kanaviaan. An-teek-si mi-tä? Voiko joku oikeasti toimia noin? Ilmeisesti. Ovatkohan ihmiset unohtaneet, että ihmisen auttaminen on velvollisuus myös lain nojalla?
Itse en ole onneksi ollut tilanteissa, missä ihmiset olisivat kulkeneet apua tarvitsevan ohi. Itse pyrin aina toimimaan, kun huomaan avuntarvitsijan. Viime kesänä huomasin työpaikan ikkunasta miehen, joka kaatui ulkona ja löi päänsä asfaltiin. Syöksyin ulos hänen luokseen ja hän sai tarvitsemansa avun.
Auttaa voi myös muulloinkin kuin hätätapauksissa. Pienet huomionosoitukset muita kohtaan saavat itsellekin paremman mielen.
Olin viikonloppuna kaupan kassajonossa ja edelläni olevalta pikku-pojalta puuttui karkkiostoksien loppusummasta vajaa euro. Lupauduin maksamaan uupuneen summan ja voi kuinka hyvin mielin lähdin kaupasta kotiin.
Muistakaa välittää! <3
