Haikea syksy
Heippa ystävät! Mun oli pakko tulla tänne fiilistelemään. Isoveli on parhaillaan kerhossa ja kotiuduimme Pikkuveljen kanssa juuri ensimmäiseltä muskaritunnilta. Meillä oli oikeesti tosi kivaa. 🙂
Meidän arki pyörii nyt sillä tavalla, että Isoveli käy kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa kolmen tunnin ajan. Lisäksi käymme ainakin kerran viikossa perhekerrossa yhdessä poikien kanssa. Kerhon lisäksi lasten elämää rytmittävät vauvauinti, missä myös Isoveli on mukana, sekä molempien poikien muskarit. Muuten väsytämme ja leikitämme esikoista mm. uimahallissa, leikkipuistoissa, erilaisissa sisäliikuntapaikoissa ja tapaamalla kavereita.
Nyt kun ollaan saatu kiinni tästä uudesta elämänrytmistä ja ollaan tultu sinuiksi uusien juttujen kanssa, havahduin siihen että vanhempainvapaani loppuu neljän kuukauden kuluttua. Mun pitäisi pian kertoa töihin, milloin aion palata ja alkaa pohtia myös päiväkotijuttuja. AH-DIS-TAA! Katsotaan mihin tulokseen tulemme. Sen kyllä tiedän, että Mies ei tällä kertaa jää hoitovapaalle, enkä itse palaa vielä tammikuussa töihin.
Omassa elämässäni koen nyt suurta luopumisen tuskaa ihan joka asiassa. Jopa vaippakoon vaihtuminen seuraavaan on jotenkin kovin haikeaa. Vaikka meille voisikin tulla vielä muutamien vuosien kuluttua pieni Iltatähti, tiedän että elämme meidän perheessä nyt toistaiseksi viimeistä vauva-arkea.
Yritän nyt myös muistaa, että tästä kotona olemisesta pitäisi ottaa vieläkin enemmän irti ja harrastaa asioita, joita ei työaikana tulisi tehtyä. Nyt olenkin ilmoittautunut kansalaisopiston kursseille ja erilaisin urheilujuttuihin.
Tästä tulee vielä hyvä syksy kaikessa haikeudessaan.
Pus!
