Pikkuvanha poika
Meidän pojan opittua puhumaan keväällä, olemme mieheni kanssa jääneet monta kertaa sanattomiksi. Omaa esikoista pitää vielä äidin ja isin vauvana, joten jokainen kehitysaskel tuntuu suurelta saavutukselta ja jopa yllätykseltä. Toisaalta taas tietotaito kehittyy nyt niin hurjaa vauhtia, että välillä unohtaa olevansa vasta 2-vuotiaan lapsen äiti.
Poikamme on melko pikkuvanhalta tuntuvat tapaus. Hän haluaa tehdä asiat samoin kuin vanhemmat ihmiset. Hän piirtää mieluummin lyijy- tai kuulakärkikynällä kuin värikynillä. Hän leikkii mieluummin oikeilla avaimilla ja lompakoilla kuin hienoilla ääntelevillä leluilla. Poika rakastaa omaa pulpettiaan ja säilyttää siellä piirustusvälineitään ja taskulaskintaan. Hän kuuntelee piirtämisen ja leikin lomassa musiikkia ja vaihtaa levyjä omaan cd-soittimeensa. Parhaita ovat Hevisaurus, Muumit ja Robin.
Poika on ollut kesäkuun ajan mummun ja pappan luona hoidossa perhepäivähoitajan jäätyä kesälomalle. Osaaminen on tuona aikana kehittynyt hurjasti ja hän osoittaa suurta mielenkiintoa etenkin numeroita ja kirjaimia kohtaan.
Eräänä työaamuna puin ylleni tekstillä varustetun paidan. Poika osoitti H-kirjainta ja sanoi heppa.
”Ei kulta, se ei ole heppa. Se on H-kirjain.”
Kunnes hän näytti toista H-kirjainta.
”Hoo, heppa.”
Mielessäni vähän naureskelin, että onpas poika melkoinen lapsinero, mutta epäilin koko juttua vain sattumaksi ja se vähän unohtuikin työviikon kiireessä.
Kunnes jonain päivänä poika näytti U-kirjainta.
”Ukki.”
Mitäh!
Mummu kertoi, että he ovat pelanneet peliä, missä on kirjainten yhteydessä kuvia ja hän muistaa ne ulkoa. No jopas jotakin!
Muutaman kuukauden ajan poika on laskenut näkemiään asioita. Esimerkiksi ”yksi, kaksi kaivuria”. Nyt lastenhuoneen seinällä on ”yksi, kaksi, kolme taulua”, missä on pojan tekemää taidetta ja valokuvia.
Ihan noin hyvin piirtäminen ja askartelu eivät vielä onnistu vaan hoitotäti on tainnut avustaa. Poika kuitenkin osoiti kuuta sekä kissan päätä ja vartaloa ja sanoi ”ympyrä”. <3