Raskauskilot, hiustenlähtö ja raskausarvet…

… olivat ulkonäköön liittyviä pahimpia pelkojani raskauden edetessä. Mitä, jos en olekaan enää sinut itseni kanssa ja näytän kamalalta? Häätkin olivat edessä kolme kuukautta synnytyksen jälkeen.

Kun sitten sain kovan työn jälkeen pienen käärön syliini, nämä kammot ovat olleet viimeisinä asioina mielessäni.

***

Kuva viime joululta. Raskaus noin 24 viikolla.

Raskauskiloja kertyi vain muutama ensimmäisen puolen vuoden aikana. Sitten alkoi tapahtua ja paisuin nesteen vuoksi kuin pullataikina. Taikinalta kroppa myös tuntui. Kiloja oli viimeisellä neuvolakäynnillä tullut reilut kaksikymmentä. Hyi sitä oloa!

Kävin vaa-alla ensimmäisen kerran kuusi päivää synnytyksen jälkeen. Silloin lukema oli -11 kiloa. Seitsemän viikon kuluttua synnytyksestä oli jälkitarkastus, jolloin kiloja oli lähtenyt -21,5 kiloa. Ja nyt viisi kuukautta synnytyksestä olen raskauden lähtöpainoon verrattuna miinuksella. Toki kroppa tuntuu silti erilaiselta kuin aikaisemmin ja kaipaa kiinteytystä.

Mitään en ole laihtuakseni tehnyt. Olen syönyt tuplasti enemmän normaalitilanteeseen verrattuna. Hiilareita olen syönyt leivän, pastan ja puuron muodossa ihan liikaa. Pullakahvejakin tarjoilemme kavereille viikoittain ja samalla tulee myös itse syötyä. Mutta vaunulenkit ja tuon elävän kahvakuulan kanniskelu kummasti kuluttavat. Ja tietenkin imetys. Liikunnallekin on enemmän aikaa ja mielenkiintoa kotona ollessa.

Imetyksen aiheuttamasta hiustenlähdöstä minulla oli kamalia kauhukuvia. Omaan muutenkin hennot hiukset – mitä jos menetän loputkin niistä?

Wrooong! Hiukseni vain tuuhenivat raskauden aikana ja pysyivät vahvoina myös synnytyksen jälkeen. MUTTA. Kun synnytyksestä oli aikaa vajaat neljä kuukautta, laavuarit ja kaikki paikat alkoivat olla täynnä hiuksiani. Apua. A-P-U-A! Hiukset ohenivat selvästi ja tuntui, että päässä olisi ollut kaljuja kohtia (ei ollut, mutta kauhuissani näin asian näin). Tilanne kuitenkin normalisoitui noin viikossa, eikä hiustenlähdöstä ole sen jälkeen ollut havaintoja. Ja nyt taas pidän hiuksistani, enkä tunne niitä yhtään ohuemmiksi kuin aikaisemminkaan.

Mitä raskausarpiin tulee. Ne olivat suurin pelkoni. Mutta mihin sitten sainkaan arpia? Nilkkaani. :D Kertoo jotain siitä, kuinka paljon jaloissa oli turvotusta. Muutama arpi a tuli myös muualle kroppaan. Eipä nuo muutamat punaiset viivat juurikaan ole elämääni muuttaneet. Uimahalliinkin olen jo uskaltautumassa!

***

Näillä kokemuksilla halusin tuoda esiin sen, että ei turhaan kannata murehtia tulevasta. Tuntuu, että muut ihmiset ovat paljon kiinnostunempia siitä, kuinka paljon kiloja on tullut ja onko ne jo lähtenyt. Ei käy kateeksi julkkisäitejä, joiden raskauskiloja tarkastellaan suurennuslasilla. 

Parasta oli, että muutamat häävieraistamme (siis vieraista, ei perheistämme tai hääväestä) yrittivät kovalla työllä laihduttaa häitämme silmällä pitäen. Mitäh? Itse oli kolme kuukautta aikaisemmin synnyttänyt morsian ja taisin ottaa porukasta rennoiten nuo ulkonäköasiat.

***

Onkohan se niin, että äitiys tuo mukanaan itsevarmuutta? Ainakin minulle on käynyt niin. On hirmuisen hyvä ja varma olo. Sanoin tästä miehelleni, kun olimme treffeillä viikko sitten. Lähtiessä ei nimittäin ollut murheita pukeutumisesta tai ulkonäöstä. Ja kun pääsimme ihmisten ilmoille, minulle vislattin. MINULLE! Olen kuitenkin äiti. No vielä pahempaa oli, että mieheni käydessä miestenhuoneessa, pari miestä tuli juttelemaan. MINULLE! Ajattelin, että tällaiset pelit on menetetty, kun ollaan niin vaimoa ja äitiä. Mutta nythän vasta sainkin huomiota.

Itseasiassa tuli aika kiva olo. :) Kiitos siitä teille tuntemattomille miehille.