Tag: vanhemmuus

Sitä haluaa äitinä antaa kaikkensa ja vähän enemmänkin varsinkin silloin, kun lapset sairastavat. Mutta sitä ei kerta kaikkiaan riitä jakautumaan tarpeeksi moneen osaan.  Vauvan tultua tuntuu, että kaikki epidemiat ja pöpöt ovat iskeneet meihin. Synnärillä murehdin isovanhemmillaan hoidossa olutta Isoveljeä, joka sairastui vatsatautiin päivää ennen Pikkuveljen syntymää. Koin riittämättömyyttä, kun en pystynyt hoitamaan ja lohduttamaan Isoveljeä […]

Joka viikko havahdun siihen, että päivät katoavat ihan hetkessä. Vaikka toisaalta olo tuntuu todella pysähtyneeltä, en muista mitä olen edellisenä päivänä tehnyt tai mitä olinkaan juuri sanomassa. Elämä on nyt vaaleansinistä hattaraa. Itkeskelen onnesta lapsia katsoessa, enkä malta jättää väliin yhtään iltasatua tai vauvan rauhoittelua. Puhun vauvojen kieltä. Kuljen imetysliiveissä vaatteet märkinä ja maidon tuoksuisina. […]

Loppuraskaus on taannut sen, että en pysty enää yksin tekemään raskaampia siivousjuttuja tai kaupassa käymisiä. Esimerkiksi lapsemme viimekertainen lääkärikäynti päättyi siihen, että minä olinkin potilas ja makasin sairaalan käytävällä paareilla valkotakkisten hääräilessä ympärilläni, kun pyörryin ja oksensin vastaanotolle. Nyt onkin ollut pakko myöntää, että en pysty tekemään kaikkea mitä haluaisin ja tarvitsen joissakin asioissa apua. […]

Tervehdys ihanat täältä meidän arjen keskeltä! Jo silloin vanhempainvapaalta töihin palattuani päätin, että arjen kanssa on vain tultava toimeen. Ruuhkavuosien sumu kyllä hiipii väistämättä esiin aina välillä, mutta pääosin meidän arki on pysynyt balanssissa. Mieheni hyvin epäsäännöllinen työ sekä omat työpaineet ja -matkat vievät toki hetkittäin energiaa, jolloin tasapaino työ- ja perhe-elämän välillä saattaa järkkyä. […]

Niin se joulu tuli ja meni. Harmin paikka, sillä olisin vielä voinut nautiskella paikallaan olemisesta, ihanista tuoksuista ja siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tätä joulua kannatti odottaa, sillä päinvastoin kuin ennakkoon ajattelin, tämä joulu oli ihanan rento ja lämmin. Tunsin jopa pitkästä aikaa sen joulun taian.   Jouluun virittäytymiseni alkoi jo viime viikonloppuna hyvissä ajoin. […]

Olin viime viikolla katsomassa ihanan Suvi Teräsniskan jouluista kirkkokonserttia. Olin jo etukäteen varautunut melko tunnepitoiseen kokemukseen. Puolessa välissä havahduin siihen, etten ollut raskaushormoneistani huolimatta vielä pahemmin herkistynyt, vaikka Suvi lauloi kuin enkeli. Mutta sitten tuli tämä laulu pienokaisesta. <3 Voi räkä…

Makoilimme äsken koko perhe sängyssä jouluvalon loisteessa. Lauloin pojalle kaksi kierrosta Petteri Punakuonoa, jota hän kuunteli tarkkaavaisesti. Silittelimme pientä, juttelimme ja kerroimme, että hän on maailman ihanin. Poika totesi siihen: – Minä rakastan teitä niiiiin paljon! Minä pidän teistä huolta.  Voi kultarakas, nuku hyvin. <3

Olimme eilen rakenneultrassa ja sen myötä raskas taakka putosi harteiltani. Olen koko syksyn jännittänyt tuota poliklinikkakäyntiä enemmän kuin synnytystä ensimmäisessä raskaudessa. Oloni on ollut rauhaton ja pelokas.  Syy peloilleni on olemassa. Ystäväni vauvalla todettiin noin vuosi sitten juuri rakenneultrassa vakava sydänvika. Otin asian jo tuolloin hyvin raskaasti, vaikka emme olleet toistemme arjessa läsnä pitkän välimatkan […]

Kappale sai kyyneleet vierimään pitkin poskia. Ajatuksissani on lapsuudenystäväni pieni vauva, jonka sydän on tänään leikattu. Muutaman kuukauden ikäinen soturi toipuu parhaillaan isosta leikkauksesta teho-osastolla. Voin vain kuvitella tuskan ja huolen, mikä tuoreilla vanhemmilla on ollut jo odotusajasta asti. Kunpa voisin jotenkin auttaa. Oma pieni poikani sai meiltä vanhemmilta tänään tuplasti halauksia ja läsnäoloa.  Ihailen ystävääni. […]

Hymy nousi kasvoilleni, kun näin tällä viikolla paikallislehden sivuilla tutut kasvot. Niitä kasvoja olen useaan otteeseen muistellut viimeisen 11 kuukauden aikana. Ja todella monta kertaa olen toivonut, että olisimme mieheni kanssa ehtineet kiittää häntä. Sairaalasta kotiuduttua omenapuut olivat täydessä kukassa.    Nämä kasvot kuuluivat meidän kätilölle, joka onneksemme oli osastolla kaksi ensimmäistä yötä vauvan synnyttyä. […]