Tammikuu

Tämä blogi on ollut mulle koko äitiyteni ajan se paikka, johon olen koonnut muistoja meidän tavallisesta arjesta. Se harmittaakin ihan kamalasti, että nykyään aikaa blogin päivittämiselle saati kuvaamiselle löytyy niin harvoin. Koen jopa hieman huonoa omatuntoa siitä, etten ole ehtinyt kirjoitella lainkaan niin paljon muistoja elämästä Pikkuveljen kanssa kuin meidän ekasta vauvavuodesta. 

Edellä mainittuihin asioihin viitaten päivittelenkin harvakseltaan tällaisia koosteita kuvapläjäysten kera. Asiaa kyllä riittäisi muun muassa meidän edessä olevasta unikoulusta, nukkumisjärjestelyistä, vauvan kehitysaskeleista, sisarusrakkaudesta, äidin omasta ajasta, töihin paluusta, Konmarittamisesta (hurahtanut täysin!), arkea piristävistä treffeistä puolison kanssa, lasten harrastuksista jne. Toivottavasti palaan niihinkin, jos aika antaa myöden.

Meidän tammikuu on sujunut vähän poikkeuksellisesti, mutta piristävästi. Mies on ollut jo pari viikkoa meidän kanssa kotona, minkä vuoksi olen saanut käydä aamuisin salilla, uimassa, Isoveljen kanssa pulkkailemassa, luistelemassa sekä vähän kirppareilla ja kahvittelemassa. Ei ole ollut pakko ehtiä päiväuniajaksi kotiin ja ruokkia poikia kovalla kiirellä. Kaksi kättä lisää on todella suuri apu arjen pyörittämisessä. Vielä tämä viikko tätä ihanuutta jäljellä ja sitten mies palaa töihin.

Vaikka meiltä ei menoa ja meininkiä puutu varsinkaan nyt, kun vauva on oppinut kiipeilemään ja nousemaan jaloilleen, tuntuu arki kahden lapsen kanssa jo rutiinilta. Kaikkeen siis tottuu. Eikä tämä talviaurinko ole yhtään pahitteeksi univelkaisille. :) 

Ihanaa viikkoa ystävät!