Tulkoon pimeys ja lapselle pidemmät unet

Näytön tällä puolella on ollut toisinaan hieman väsynyt äiti. Poika on nimittäin ottanut tavaksi herätä aamuisin viiden ja kuuden välillä, kun aamu on alkanut sarastaa. Täytyy kyllä sanoa, että tuo olisi minulle täysin epäinhimillinen aika herätä ilman työntekoa ja vauva-arkeakin. Unimäärän on kuitenkin riitettävä, sillä viikonloppuisin minulla ei ole mahdollisuutta nukkua varastoon. Hoitovapaalla oleva mieheni tekee viikonloppuöisin musiikkiin liittyviä töitä ja niinä aamuina hänen pitää nukkua. Olen siis herännyt joka ikinen päivä viimeistään kuudelta monen viikon ajan.

Huoh!

Ja vielä kerran huoh!

Viime vikonloppuna keksimme ostaa pimennysverhot lähes kaikkiin kotimme ikkunoihin. Aikaisemmin sellainen löytyi vain lastenhuoneesta. Ja mitä tapahtuikaan? Ensimmäisenä aamuna poika heräsi meidän välistä seitsemältä ja nyt toisena aamuna 8.15. Unenlaatu meillä vanhemmillakin parantui huomattavasti pimeässä huoneessa. Toivotaan, että samaan tyyliin jatketaan.

Nyt vaan mietin, miksei me aikaisemmin tätä keksitty. 

***

Nyt siis – nukkumaan!