Unikoululaiset

Unikoulu. Uh, kamala sana ja kammoksuttu asia. Häpeäkseni myönnän, että meidän piti aloittaa kyseinen homma jo puoli vuotta sitten. Nyt lomalla oli viimein luontevaa aloittaa uusien rutiinien harjoittelu, kun olemme mieheni kanssa molemmat kotona.

Rintamaidolla kasvanut poika nukkui noin 7 ensimmäistä kuukautta samassa sängyssä meidän vanhempien kanssa. Sen jälkeen hän siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Yöt ovat sujuneet vaihtelevasti – joskus nukutaan viikon ajan kokonaisia öitä, joskus taas heräillään 1-3 kertaa yössä.

Heräämisten vuoksi emme kuitenkaan ryhtyneet unikouluun. Ongelma on ollut se, että lapsi ei osaa nukahtaa ilman maitoa tai minua. Voitte varmasti arvata, että työssäkäyvänä äitinä homma on alkanut tuntua aivan liian raskaalta.

Unikoulun ideana on ollut, että lapsi vieroitetaan ilta- ja yömaidosta ja opetetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä. Päätimme hoitaa homman niin kuin meistä itsestä parhaimmalta tuntuu eli seuraavalla metodilla: iltapuuron ja -pesun jälkeen mies on lukenut pojalle iltasadun hämärässä huoneessa. Tämän jälkeen hän on laittanut pojan omaan sänkyynsä ja tassutellut, jos on ollut tarvetta rauhoitella. Syliin otetaan, jos huuto vain pahenee.

****
Ensimmäisenä iltana poika itki melkoisesti jo sadun aikana. Huutoa kesti vielä hetken sängyssä, mutta uneen hän vaipui noin 20 minuutissa. Yöllä hän heräsi kaksi kertaa ja huuto vaihtui syvään uneen noin vartissa. Aamulla hän heräsi 7.15.

Toisena iltana hän itki vain vähän ja nukahti muutamassa minuutissa. Aamuyöllä hän heräsi kerran ja nukahti tassutteluun alle 5 minuutissa. Unta riitti yli kahdeksaan aamulla. Kolmas yö sujui samoin kuin edellinen.

****

Varauduimme korvatulppiin ja huonoihin yöuniin, mutta tämähän on sujunut (ainakin toistaiseksi) yli odotusten. Seuraavaksi jännitetään sitä, miten minä saan hänet nukkumaan. Yritetään sitä sitten ensi viikolla.