Vauva höyhensaarilla(ko)?
Koskaan ei kannata sanoa, että meidän vauva nukkuu (tai syö, liikkuu jne.) todella hyvin, sillä asiaan tulee varmasti jossain vaiheessa muutos.
***
Meidän puolivuotiaan pojan nukkumisrutiinit (vai onko sellaisia?) ovat muuttuneet radikaalisti sitten alkuaikojen.
Vielä kolme kuukautta sitten monet ystävämme totesivat, etteivät ole nähneet vauvaa koskaan hereillä. Hän nukkui yöllä ensimmäisen pätkän noin kuusi-seitsemän tuntia putkeen. Imetyksen jälkeen unta riitti helposti vielä neljä-viisi tuntia. Hän nukkui siis vähintään kellon ympäri.
Päivisin hän nukkui jopa kolmet päiväunet. Tämä oli vauvan itsensä tekemä rytmi – söi kun nälätti ja nukkui kun nukutti. Silti vuorokaudet sujuivat lähes saman kaavan mukaan. Vanhemmiten rytmi on tietysti muuttunut ja olemme yritäneet erilaisten rutiinien avulla pitää sitä yllä.
***
Neljän kuukauden iässä tapahtui jotain (???). Yöheräämiset alkoivat ja yöpuulle meno on ollut hankalaa. Päiväunet onnistuvat vain vaunuissa harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Välillä vaunuja joutuu käydä hytkyttämässä monta kertaa tunnissa. Joinakin öinä herätään kymmenen kertaa (aina ei laskupää ole täysin perillä luvusta).
Syitä muutokselle voi olla monia. Pojan hampaiden tulo on ollut melko kivuliasta. Myös uudet taidot ja kehitysvaiheet ovat saattaneet haitata nukkumista. Välillä hän on kierähtänyt sängyssä huonoon asentoon ja välillä hän haluaa vain syödä varpaitaan.
Vauva väsyy iltaisin noin kahdeksan aikoihin. Olemme pyrkineet laittamaan vauvan iltaimetyksen jälkeen sänkyyn hereillä ollessa (tämä on yleinen neuvo, sillä vauvasta on turvallisemaa herätä sieltä, mihin on nukahtanut). Väsynyt vauva alkaa kuitenkin usein leikkiä ja kiljahdella sängyssään. Pian iloiset huudahtelut muuttuvat äreimmiksi. Sitten käydään tassuttelemassa. Nukkumaanmeno voi kestää helposti jopa kaksi tuntia tällä metodilla, mutta emme aio luovuttaa. Välillä hän nukahtaa heti ja välillä taas sorrun nukuttamaan hänet rinnalle, sillä se onnistuu (lähes) joka kerta.
Yritämme tehdä asiat parhaiten omalla tavallamme ja olen päättänyt olla stressaamatta, sillä pätkittäisten unien vuoksi ärsyyntymistaso on melko herkkä (-> miksi naapuri tamppaa juuri päiväunien aikaan mattoja tai miksi mies kömpii sänkyyn kuin pallomereen juuri kun vauva on nukahtanut). Pääasia on, että vauva on, ainakin vielä, iloinen oma itsensä ja nukkuu ajallisesti tarpeeksi useista heräilyistä huolimatta.
***
Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa myönnän, että tätä äitiä väsyttää. Haaveilen vuorokauden pituisista unista (tai edes kahdeksan tunnin) pimeässä viileässä huoneessa ilman pienintäkään äännähdystä. Ehkä sellainen koittaa vielä. Joskus.
Kuvassa neutralisoitu vauvan sänky ilman viihdykkeitä, joka aiheutti pienen huono äiti -morkkiksen. Mutta eipähän olla enää öisin kuunneltu vauvan juttutuokioita mobilessa roikkuneelle lampaalle.
Vauvan sänky on noin 15 cm:n päässä minusta. Välillä vauva jää viereemme nukkumaan yöimetyksen jälkeen (ihan vahingossa tietenkin). ;)