Vuosi 2013 osa 2
Heinäkuun alussa vanhenin 28-vuotiaaksi. Söin paljon mansikoita, vietin kaiken ajan ulkona ja odotin lähestyvää kesälomaa. Maaseutumatkailin perheen ja ystävien kanssa. Kävimme Zoolandiassa katsomassa ihania bambeja, olimme piknikillä, pidimme teekutsuja, juhlimme festareilla ja grillasimme.
Elokuussa alkoi neljän viikon kesäloma. Heti loman alussa pidimme pojalle unikoulua, mikä jäikin hyvin lyhyeksi. Hän oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ilman maitoa muutamassa illassa ja ilman huutoa. Rentoilimme kotona ja söimme kesäisiä herkkuja. Kävimme ensimmäistä kertaa Muumimaailmassa ja olimme aivan myytyjä. Sinne on haaveena päästä joka kesä uudestaan. Vierailimme myös Särkänniemen Koiramäessä ja Deldinaariossa katsomassa toinen toistaan ihanampia otuksia. Vanhan Rauman kesätunnelma ja ravintola Goto tuli myös testattua. Vietimme aikaa mökillä, tapasimme sukulaisia ja uimme. Elokuussa koitti 1. hääpäivämme ja matkasimme Helsinkiin. Yövyimme mukavassa GLO Hotel Artissa, söimme hyvin ja nautimme helteestä. Vuokrasimme mökin, missä napostelimme paljon mustikoita ja puolukoita sekä ihmettelimme käpyjä ja muita metsän ihmeitä. Värjäytin myös hiukseni punertaviksi.
Syyskuussa kävimme rannalla viimeisten kesäpäivien kunniaksi. Lämpimät ilmat suosivat pitkälle syksyyn ja se jos mikä oli kesänlapsen mielestä mukavaa. Pojan leikit yltyivät äidin mittakaavasta katsottuna yhä rajummiksi – pöydälle kiipeämistä ja sohvalla hyppimistä. Ostin uudet pellavalakanat, joiden pauloihin oli ihana käpertyä syksyn kylmetessä. Piipahdin myös Tampereella, mutta kuumeen vuoksi en päässyt hotellihuonetta pidemmälle.
Lokakuussa olin hyvin stressaantunut. Vanha sairauteni/ vaivani tuli jälleen kuvioihin ja ympärillä tapahtui muutenkin kaikkea ikävää. Poika sai kodin hetkessä näyttämään pommin räjäyttämältä. Vastapainoksi stressille, kävimme syksyisillä ruskaretkillä ja lämmittelimme nuotion loisteessa. Kummityttö tuli meille yökylään ja teimme siskonpedin olohuoneen lattialle. Poika sai uusia talvikenkiä ja muutaman ihanan kirppislöydön.
Marraskuussa kävimme lasten sisäliikuntatapahtumassa, pukeuduimme villasukiin ja vietimme koti-iltoja. Pimenevät päivät saivat minut välillä synkistymään ja vetäytymään peiton alle kynttilän valoon ja syömään suklaata. Isänpäivän aamu alkoi brunssilla, johon kuului sydämen muotoiset vohvelit. Löysin kirppikseltä säkillisen Brion junaradan osia ja leikimme niillä paljon. Marraskuun kruunasi odotettu nimitys vakituiseen virkaan. Koko perheemme iloitsi asiasta kovasti ja kohotimme myös maljat sen kunniaksi. Heti nimityksen jälkeen varmistui pojan päivähoito haluamastamme paikasta. Stressi alkoi hellittää.
Joulukuussa löysin jo vuosia kaipaamani jouluntaian uudelleen. Siihen oli syynä lapsemme, jonka kanssa koristeltiin kotia, luettiin joulusatuja, katsottiin jouluisia ohjelmia, avattiin joulukalenterin luukkuja ja leivottiin pipareita. Koko joulukuu tuntui ihanalta odottamiselta. Kävin myös ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen ystäväni luona yökylässä – ilman miestä ja lasta. Katsoimme Turun joulunavauksen, söimme ja joimme Tintåssa, nauroimme ja katsoimme tyttöjen leffaa. Kiitos I. Ehdimme pojan kanssa nähdä itsenäisyyspäivän tienoilla vähän luntakin ja teimme lumiukon vähästä lumesta. Pääosin kuitenkin ihmettelimme vuorotellen keväältä ja syksyltä tuntuvaa säätä. Kukat puhkesivat, joki virtasi ja ruoho vihersi. Joulun odotuksen kruunasi joulunpyhät, jolloin saimme herkkuja ja joulupukin vierailulle.
Kiitos kaikille vanhoille ja uusille tuttavuuksille, jotka kuljitte viime vuotta meidän matkassa tämän blogin välityksellä! <3 Katsotaan, miten matka jatkuu tänä vuonna, etenemmekö suurin harppauksin, koettelevatko vastamäet matkan kulkua vai saammeko kulkea kepeästi myötätuulessa. Viime vuosi taisi olla kaikkea edellämainittua sopivassa suhteessa.