Yöunet palasivat – kiitos ja ylistys

Täällä kirjoittelee vaihteeksi maailman pirtein äiti. Olen jo muutamaan kertaan maininnut, että vauva on heräillyt viime aikoina useita, useita, useita kertoja yössä. Tämä vaihe on kestänyt 2-3 kuukautta. 

Olen syyttänyt heräilystä hampaiden tuloa. Mutta kun hän tarvii nukahtamiseen aina tissiä, ajattelin, että kyse taitaa olla jostain muusta. Ensin vauva siirrettiin perhepedistä omaan pinnasänkyyn aivan minun viereeni. Se auttoi vähän. Mutta kun vauva heräsi syömään, hän jäi väsymyksestäni johtuen viereemme nukkumaan.

Viime viikolla silmäluomet painoivat sen verran, että suostuin kokeilemaan uutta suunnitelmaa. Ja se kuulkaa toimi!

Siirsimme oman parisänkymme pois makuuhuoneesta ihan nurkan taakse ja jätimme vauvasängyn omalle tutulle paikalleen. Ensimmäisenä yönä vauva nukkui klo 20-8.20 heräten vain puoli neljältä syömään. Viime yönä hän nukkui 21-9.30 ja heräsi taas neljän aikoihin syömään. Molempina aamuina kaveri on ollut niin pirteä, että on yrittänyt ottaa ensimmäisiä konttausaskeleitaan. 

Huono äiti -morkkis tietenkin valtasi minut, kun laitoin 7,5 kuukauden ikäisen vauvan omaan huoneeseensa nukkumaan, ihan yksin. Nyyhpyyh! Mutta koska koko perhe on iloinen lopputuloksesta, tämä ratkaisu taitaa jäädä pysyväksi ja morkkiskin on jäänyt taka-allalle.

En kuitenkaan vielä liikaa hehkuta, sillä tämäkin saattaa olla jokin kuuluisa vaihe. Mutta nautin täysillä näistä pitkistä unipätkistä, joita olen saanut itsekin nukkua. Olinkin viime yönä neljältä niin pirteä, että oli työn takana saada uudelleen unta. 

Syyllinen vauvan heräilyihin näin maalaisjärjellä ajateltuna taidan olla minä maitokannuineni ja tuoksuineni.

Have a nice day!