Moikka! Pitkästä aikaa kirjottelen tänne blogiin ku tässä on nyt käyny vähän kaikenlaista..

Tästä tulee tosi pitkä tarina joten toivottavasti edes joku jaksaa lukea. 

Kaikkihan alko siitä että n. kuukausi sitten heräsin aamulla, ja mul oli kauhee vatsakipu. Luulin tietty heti että mulla on vatsatauti koska mun vatsataudit yleensä aina alkaa tollaisella huonolla ololla joten päätin jäädä kotiin. Sit meni joku tunti ja olin oksentanu iteltäni jo jalat alta ja makasin eteisen lattialla josta jaksoin soittaa äitille että en pysty nousemaan että oon niin huonossa kunnossa. Äitini soitti isäpuolelleni joka oli tänä päivänä poliisivuorossa ja hän tuli poliisiparinsa kanssa hakkaamaan meidän ovea ja pimpottamaan, testasivat pystynkö nousta. En pystynyt nousta ylös joten he joutuivat murtautumaan takaovesta sisälle. He kantoivat minut sohvalle ja sitten äitini tuli. Äiti soitti sairaalalle ja sairaalalla he käskivät olla juomatta ja syömättä koska he epäilivät umpisuolta mutta olin eristyshuoneessa jos mulla onkin joku tarttuva tauti. Mun CRP-eli tulehdusarvot oli 8 eli ne ei viitannu yhtään umpisuoleen. He kotiuttivat mut ja illalla se kipu sitten siirtyi oikealle alavatsaan eli umpisuolen kohdalle. Menin taas aamulla sairaalalle, otettiin verikokeet ja CRP taas 8. Vatsa ultrattiin, ei mitään. Olin päivystyksen osastolla 6h jonka jälkeen mut siirrettiin lastenosastolle tarkkailuun ja olin nesteytyksessä koska jos mut joudutaankin leikkaamaan. Olin siellä pari pv, monta kirurgia kävi luonani ja ei ollut syytä epäillä umpisuolta. Parin pvn päästä palasin takaisin osastolle ja tapasin taas eri lääkäreitä ja kävin gynekologilla, ei mitään. Sitten otettiin vatsan magneetti ja sieltä lyötyi umpisuolen paksuuntuminen eli he tulkitsivat sen tulehdukseksi. Olin sitten sairaalassa ja he aloittivat antibiootin jonka oli tarkoitus viedä tulehdus pois. Meni 4pv, antibiootit ei tehonnu joten äiti soitti sairaalalle että nyt on pakko leikata että tämä tyttö ei pärjää. 8min meni, sairaalalta soitettiin että tuokaa hänet tänne että leikataan. Menin  sairaalalle ja 2h niin olin leikkauspöydällä. Multa poistettiin umpilisäke ja viereinen imusolmuke. Makasin kivuissani yhden päivän ja mut kotiutettiin. Mulle sanottiin että umpisuolessa ei ollut mitään märkätulehdusta. Mietin että oliko tää sit turha leikkaus. Kaksi viikkoa, iltapäivällä isäni saa soiton jossa selviää että umpisuolessani on ollut kasvain. Itkin tosi paljon, en ois ikinä arvannu että mulle, terveelle ihmiselle olis käyny näin. Hyvä juttu siinä oli että se oltiin saatu poistettua mutta ei tiedetty oliko se kerennyt jo levitä. Elin viikon ihan hirveässä epätiedossa ja pelossa. Itkin itseni joka ilta uneen koska pelkäsin. Menimme oulun yliopistolliseen sairaalaan 29.9.2017 jossa mulla otettiin monia kokeita ja kuvauksia. Keuhkot,verikokeet ja vatsa olivat puhtaat. Kyseessä on neuroendokriininen tuumori joka on erittäin harvinainen nuorilla ja muodostuu yleensä juuri umpisuoleen ja se löydetään sattumalta. Vielä ei tiedetä että onko samanlaisia kasvaimia muualla kehossa mutta siihen  tulee selvyys 19.10 kun käyn isotooppikuvauksessa lastenklinikalla. Kyseistä kasvainta hoidetaan leikkauksella ja lääkkeillä. Tähän ei kuitenkaan käytetä sytostaatteja koska ne eivät toimi tässä tapauksessa. 

En vertaa tilannettani esimerkiksi muihin syöpä potilaisiin. Tiedän että monilla ihmisillä tilanne on pahempi, halusin vain kertoa oman tarinani.

see ya