http://retkipaikka.fi haastoi lukijoitaan tunniksi luontoon. Haasteessa viitattiin vaikutukseen jonka tunnissa luonnossa saa: ”vähentää tehokkaasti stressiä, laskee verenpainetta ja nostaa mielialaa”.

Aloin suunnittelemaan mihin mukavaan paikkaan tästä helsingin keskustan liepeiltä kerkeisi tunnissa. Mielessä kävi monta jo ennestään tuttua paikkaa; lammassaari, taivaskallio, rhodopuisto, entä miten olisi vain takapihalta alkavat metsäiset kallioalueet? Ei.. Kyllä nyt olisi lähdettävä jonnekin missä ei ole käynyt ainakaan vuoteen. Ja sitten hoksasin ! Kivinokka se on. Sinne olisi mukava polkaista vanhankaupungin, viikin ja herttoniemen rantojen kautta. Mutta kerkeäisikö sen tunnissa.. Ei muutakun reittiopas toimimaan ja tuloksena noin 30 minuuttia. Kuulosti hyvältä, puolisentuntia luonnon keskellä pyöräilyä ja toinen samanmoinen aika vielä kivinokan lintutornilla. Siitäpä olisi sitten hyvä lähteä suoraan iltavuoroon virkistäytyneenä. Ei muutakun eväät ja juomista kassiin sekä pyörä alle !     Tämä kyltti löytyi heikkatien varrelta joka myötäilee viikin luonnonsuojelualuetta. Ajattelin, että ihan hujauksessahan sitä ollaan jo herttoniemessä. Toisin kävi kun muistin edellisenä päivänä yhyttäneeni muuan pariskunnan tiirailemassa pellon vieressä ojan pohjalle. Tiedustellessani mitä he siellä oikein näkevät, sain vastaukseksi kärppiä ! Sillä hetkellä otukset olivat kuitenkin vilistäneet piiloon ja en päässyt niitä ihailemaan. Mietiskelin, että josko tänään olisi tuuria.. Siispä pyörä kohti oikopolkua ja reittiin pieni mutka.     No niinhän siinä kävi, että en yhyttänyt muutakuin kummastuneita katseita lenkkeilijöiltä tiiratessani pellon reunaa. Nyt kun reitiltä oli poikettu niin voisihan sitä käydä katsomassa opinahjon tilan nuorisoa viettämässä kuumaa kesäpäivää. Ja siellähän ne rennosti ottivat aurinkoa vastaan.     Sitten olikin jo aika jatkaa suorinta tietä kohti sitä kivinokkaa, tunti on kuin onkin todella lyhyt aika viettää luonnossa! Kivinokalle on helppo löytää ja luontopolku kylttejä on hyvin ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kohteessa ensinnä ohitetaan kulosaaren kartano joka kannattaa käydä katsastamassa. Jätin pyörän siirtolapuutarha-alueen reunalle ja jatkoin jalan alueen läpi luontopolulle päin. Itse polku on lyhyt, mutta paikka on kaunis ja myös esteetön!     Lintutornilta löytyi tietenkin väkeä kiikareineen. Itse kun olen huono aloittamaan jutustelua toivoin josko sitä kohta heidän puolestaan alkaisi tulla. Ja tähän oletukseen oli hyvä luottaa taas kerran. Keskustelun avauksena toimi kummastuttava kurkiparvi ja mietintä ovatko ne täällä jäädäkseen.      Muita havaintoja oli muun muassa rastaskerttunen, ruskosuohaukka ja harmaahaikara. Siinäpä se aika lopulta hujahtikin linnuista tarinointia kuunnellessa. Seuraavan kerran kun lähden tunniksi luontoon uskon, että niissä pihapiirin kallioisissa metsiköissäkin riittää vielä koluttavaa.. Olo oli pirteä ja lähtö työiltaan ei harmittanut, kun oli tehnyt päivällä muuta kuin lojunut kotona.