Kalassa tulee käytyä nykyään aivan liian harvoin. Nyt kun kerrat ovat vain muutamat kesässä, tuntuu siltä että jotain puuttuu. Varsinkin kun minut on otettu mukaan kalareissuille ihan pienestä naperosta saakka.

 Parasta kalalla olossa oli pienenä hyvät eväät, lukeminen ja uiminen suoraan veneestä. Sitten kun virveli alkoi pysyä kunnolla kädessä, niin kalalle lähteminen alkoi tarkoittaa ihan oikeasti kalalle lähtemistä.

Toissa kesän lopussa tuli käytyä Päijänteellä poikaystävän isän kanssa kalalla. 

Pääsin tutustumaan kunnolla uistelun saloihin ja kaikuluotaimen käyttöön. Kyllä siinä sitä ihmettelemistä riittikin venettä ohjaillessa ja laitteen piippailua seuratessa.

Eväät (minulle hyvin tärkeä osa retkeä, jonka tulette jutuistani huomaamaan..) päätimme syödä maissa. Laiturissa tavattiin heti mustikan poimijoita ja kalamiehiä. Juttua riitti mustikan määristä kuhan kokoon ja nousuun tämän paikan liepeiltä. Pysähdyspaikkamme oli metsähallituksen ylläpitämä laavu-nuotiopaikka Äijänniemi Murtoselän läheisyydessä. Alue oli roskaton vaikka näyttikin siltä, että siellä on useampaan otteeseen aikaisempina viikkoina nautittu eväitä ja yövyttykin.

Kalareissun saalis oli minun osaltani tavanomainen, muutamia otettavan kokoisia ahvenia. Muistaakseni nostin ne jigittelemällä pilkillä.