Santorini, onnellisten saari. Ainakin puitteet onnelle on kohdillaan, upeita näköaloja, aurinkoa ja mahdollisuus luksukseen löytyy.

Saarihan on pieni, vain 6km leveä ja vain hiukan  pidempi eli 18km. Saaren näköalat ovat huimaavat, varsinkin imeroviglistä jossa itse majoituimme.

Saari itsessään ei kuitenkaan pääse meidän top paikkoihin, en oikein tiedä mikä saaresta puuttuu, ehkä se paikallisuus vai onko kyse vain siitä, että saari on aivan ylettömän kallis ja se tuo pientä ahdistusta, ahdistavaa on myös korkeuserot. Jatkuvaa kiipeilyä, sokkeloita, mutta kumma kyllä turistien määrä ei meitä ahdistanut, kyllä täällä mahtuu hyvin liikkumaan ja olemaan.

Vuokrasimme auton pariksi päiväksi ja suhailimme saaren ees taas. Perissan ranta kohteesta pidimme ja jos joskus eksymme takaisin, tänne voisimme jopa majoittua. Akrotiri käytiin myös vilkaisemassa ja redbeachin vieressä kiipeilimme kivillä. Käväisimme myös kävellen Firassa, täältä jo löytyi elämää, ja niitä kauppoja, hyvää vastapainoa imeroviglin rauhaan.

Imerovígli on pieni, upea ja rinteen valkoiset talot jotka näyttävät olevan tyhjän päällä, ovat kyllä näkemisen arvoiset. Illalla katsoimme auringonlaskun, siinä on kyllä jotain maagista.

Meillä oli lisäksi niin kivalla paikalla majoitus, että noukimme vain take-away ruoat ”just eat” nimisestä paikasta sekä pullo viiniä lähi marketista ja todellakin, nyt oli vähän santorinin maagista fiilistä jo ilmassa. 

Majoituimme tosiaan Annio Flatsissä, ja ihana paikka olikin, parasta koko saari vierailussa. Yksiö keitto mahdollisuudella, hyvällä wifillä ja ihanilla näköaloilla ja varmasti yksi parhaimmista sängyistä mitä kreikan reissuillamme on ollut. Tätä voin suositella, hintakin oli vielä inhimillinen alueen hintoihin nähden.

Täytyy vielä postailla toinenkin juttu saaresta, mutta kohta kyyti me lähtee ja hyvästellään santorini, kyllä mekin täällä onnellisia olimme 😉

Seuraavaksi siirrymme Náxokselle, tätä saarta olen odottanut, toivotaan, että se on niin ihana kuin odotan.