Miksi juuri Skotlanti?

Jos mä olisin itse saanut päättää, olisin muuttanut Britanniaan jo ala-asteella. Siis Tylypahkan perään, tietysti. Mulle tuo maa on jotenkin aina nostattanut positiivisia viboja, enkä mä oikein osaa kertoa, miksi näin on. Kaikki on varmaan lähtenytkin liikkeelle siitä Harry Potterista 😀

Olen jo pienestä pitäen vannonut, että muutan isona Englantiin. Tai edes yleisesti ulkomaille. Nyt näin sitten ”isona” on ihan huikeeta ajatella, että tässä sitä nyt ollaan. Toteuttamassa unelmia. Ei ole kyseessä ihan Englanti, mutta hyvin lähellä kuitenkin. En ole ihan varma, olenko asiaa täysin vielä sisäistänytkään! Lukuunottamatta käytännön asioita, ei itse ulkomailla oleskelu pelota, sillä näin yli 20 maata nähneenä ja kaksikielisenä kansainvälisyys ja reissaaminen ovat melko tuttuja asioita. Sopeutuminen vie varmasti aikansa, mutta onneksi mulla on nuo edellä mainitut asiat helpottamassa.

 

Kuva täältä

 

Alun perin olin siis muuttamassa Englantiin. Ylioppilaaksi päästyäni en hakenut hauissa silloisten olosuhteiden takia muualle kuin Suomeen. Psykologia on ollut mun ykkösjuttuni jo pitkään, joten hain luonnollisesti siihen. Suomessa psykalle on todella vaikea päästä – tein pääsykokeet Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Jyväskylään ja jäin ilman opiskelupaikkaa. Välivuodeksi muutin Hämeenlinnasta tänne Tampereelle ja lähdin töihin keräämään lisää säästöjä ajatellen, että tämä olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen välivuosi. Hainkin heti syksyllä 2015 UCAS-haussa Englantiin ja Skotlantiin. Brittien haussa on mahdollisuus hakea viiteen eri kohteeseen; mä itse valitsin yliopistoiksi Southamptonin, Newcastlen, Edinburghin, Bristolin ja Aberdeenin. Pääsin E:n papereilla sisälle kaikkiin paitsi Edinburghiin ja Bristoliin, mikä harmitti melkoisesti, sillä eniten olisin halunnut opiskella Edinburghissa. Olen kuitenkin nyt päässyt asian yli ja päätoiveenahan olikin, että edes yksi paikka tärppäisi.

Lopullinen päätös syntyi varmaankin siitä, että Skotlannissa on maksuton tutkinto EU-maista tuleville opiskelijoille. Tästä aiheesta kirjoitan varmasti jonkun infopaketin tulevaisuudessa. 9000 punnan lukuvuosimaksut ja lainanotto ei ollut ihan ensimmäisenä toivelistallani. Aberdeen oli luonnollisesti hakemistani yliopistoista ainoa skottilainen, joten valitsin sen. En ole ikinä Skotlannissa vieraillut, pelkkä Englanti on itselleni tuttu, mutta odotan mielenkiinnolla, eroavatko nuo paljonkin toisistaan.

Mä tykkään haastaa itseäni, ja ehkä Suomessa opiskelu ei olekaan mun juttuni. Toivottavasti. On pelottavaa mutta samalla huikeaa astua ulos omalta mukavuusalueelta ja lähteä uuteen kulttuuriin aivan yksin! Näin nuorena se on paljon helpompaa kuin sitten myöhemmin vanhempana. En ole sinänsä kiinni missään, mulla on oma vapaus tulla ja mennä. Pitää ottaa tästä elämänvaiheesta kaikki irti. Toki myös pidän isona plussana myös sitä, että noiden vuosien jälkeen puhun toivottavasti sujuvaa englantia, haha.

 

Kertokaa ja kommentoikaa toki, jos teillä on kokemusta ulkomailla opiskelusta (-: Vinkkejä kaivataan!

 

Anna