Yhden lopun alkua

Viimeinen viikko Tampereella käynnistyi tänään. Mä muutin siis noin vuosi sitten Hämeenlinnasta Tampereelle – hain vähän vapautta mun elämään, halusin oppia pärjäämään itekseni jo ennen opiskeluja. Toisin sanoen, oli pakko päästä pois himasta! Seuraavana sunnuntaina mun pitäisi kuitenkin taas muuttaa takaisin kotikotiin kamojeni kanssa. Tuntuu niin oudolta pakata. En tiedä miksi. Mun lempparilamppu Vincentkin joutui nyt lepoon seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Banaanilaatikkoon kolmessa eri osassa. Toivottavasti se pärjää. 

Joka tapauksessa, alle kaksi viikkoa lentoon! 12 päivää. Aika on mennyt ihan hurjan nopeesti, en vieläkään osaa sopeutua ajatukseen ulkomaille muutosta. Yksi mun frendi (terkkuja H!) sanoi, että se turvaton olo ja helvetinmoinen jännitys iskee viimeistään lentokoneessa, kun ei pysty enää suorittamaan mitään. Pitää kylmän viileästi vaan odottaa määränpäätä ja sitä jotain, mikä siellä odottaa. Seikkailu. Uusi vaihe elämässä. Diippiä shittiä. 

Mä muuten huomasin, että jostain syystä päivitän postaukset aina näin myöhään yöstä 😀 Tänäänkin tulin duunista himaan vasta puolen yön jälkeen ja nappasin läppärin syliin. Ehkä tää on se kuuluisa yöllinen inspiraatio. Seuraavaa inspistä odotellessa..

Anna

Ps. Löysin adapterin ja matkalaukun!