Jännittävät miehet

Otsikko voi johtaa harhaan, jos joku lukija ajettelee, että aion kirjoittaa jännittävistä (siis silleen exciting-jännittävistä) miehistä – oikeasti kun aion kertoa sellaisista miehistä, joita jännittää. 

Lueskelin joku ilta päiväkirjaani, jonka viimeisestä kirjoituksesta oli kulunut yli vuosi aikaa. Miksi en enää kirjoita, mietin. Totesin, että nykyinen elämä taitaa olla sen verran uomillaan, että päiväkirjaa en enää tarvitse suruisaan avautumiseen ja itsesäälin purkamiseen, näitä aiheita lähes kaikki aiemmat kirjoitukseni sisältävät… Mutta vanhojen ajatusteni lukeminen oli ihanaa – jopa liikuttavaa. Päätin, että aion kirjoittaa taas, jotta muistan taas joskus vuosien päästä, mitä ajattelin nyt. Päiväkirjassa oli muutamakin maininta aiemmista treffikumppaneista, joiden pohjalta tämän tekstin aihen tulikin mieleen.

Muistan käyneeni useamman kerran treffeillä miehen kanssa, jota jännittää seurassani. Olen aina ihmetellyt, mistä jännitys kumpuaa, sillä en koe itseäni vaikeaksi seuralaiseksi. Yritän olla aina mukavaa seuraa ja mielestäni kanssani jutustelu on yleensä leppoisaa. Olen toki itsekin jossain määrin ujonpuoleinen, mutta se tulee mielestäni esiin vain isommissa porukoissa, ei oikeastaan kahden kesken. Kuitenkin on aina jotenkin häiritsevää, kun toista jännittää. Alan aina miettiä, mistä jännitys tulee – käyttäydynkö itse jotenkin niin, että toista hermostuttaa, onko kanssani vaikeaa olla, olenko liian itsevarma/epävarma, teenkö jotain väärin? Kuitenkin voi olla, että itse en voi asialle mitään.

Jännitykseen voi olla miljoona syytä. Jännittäjä voi olla tyypiltään sellainen, että hermoilee uusissa tilanteissa, eikä minun käytökselläni ole siihen mitään vaikutusta. Tai hän voi jännittää, koska on niin kiinnostunut ja haluaa tehdä vaikutuksen – tuleehan siitä paineita. Hänellä voi olla niin paljon muita asioita mielessä, ettei ajatus pysy kasassa ja siksi keskustelu on haastavaa. Tai hän voi tulkita minua jollain tavalla, mikä aiheuttaa jännityksen.

Silti, koen tilanteet, joissa vastapuoli on jännittynyt (etenkin treffeillä) jotenkin kiusallisiksi. On vaikea tietää, miten olisi, jos toinen hermoilee seurassani. Eräs todella hyvä miespuolinen ystäväni on aina ollut jollain tasolla jännittynyt tavatessamme ja se on aina ollut mielestäni hieman vaivaannuttavaa. En voi olla ajattelematta, että itsessäni on jotain, mikä saa toisen hermostuneeksi. Eikä sellaista asiaa oikein halua ottaa puheeksi jonkun kanssa jutellessa. ”Jännittääkö sua mun seurassa?” Olisi mielestäni jotenkin halventava kysymys toista kohtaan. Siispä olen hyväksynyt asian ja ilmapiirin sellaisena kuin se on, mutta yleensä etenkin treffikumppanien kanssa asia on minua häirinnyt jossain määrin. En välttämättä menisi enää viidensille treffeille, jos kaikilla aiemmilla mies olisi seurassani jännittynyt, eikä voisi rentoutua. Ikävä sanoa, mutta oma miesmakuni suosii enemmänkin itsevarmoja tyyppejä, jotka osaavat ottaa tilanteen haltuun, tai ainakin esittävät niin.

Olen joskus kysynyt nykyiseltä poikaystävältäni, jännittääkö hän koskaan, kun on niin itsevarman oloinen ja vaikuttaa aina siltä, että tietää mitä tekee ja tilanne on hallussa. Hän naurahti ja sanoi, että kyllä häntäkin jännitti meidän alkutaipaleella, mutta tietenkin hän yritti sen peittää. Hyvä niin, sillä voi olla että muuten emme olisi nyt tässä… No, taisin vähän kärjistää, toki pieni jännitys sallitaan, mutta jos se menee liiallisuuksiin, koen sen melko häiritsevänä. Olen aina pitänyt poikaystävässäni siitä, että hän ei hermoile ja pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Koska itse olen vähän väliä helisemässä ties minkä asioiden edessä (no en nyt ihan jatkuvasti kuitenkaan), niin on ihanaa tietää, että toisen pää kestää, ja samalla hänen rauhallisuutensa rauhoittaa minuakin.

Varmasti jännityksen voi nähdä myös söpönä ja se voi olla asia, mikä muistetaan vielä vuosien päästä hauskana juttuna. ”Muistatko kun olit ensitreffeillämme niin jännittynyt, ettet meinannut saada sanaa suustasi..?” En usko, että omassa elämässäni kuullaan noita sanoja, mutta jollekulle se pieni jännitys voi olla se juttu, mihin ihastui. :)

Tällaista pohdintaa tänään. Onko muita, joita ahdistaa, ärsyttää, häiritsee toisen jännitys?