Kun ei ole vertailupohjaa

Parisuhdetta on kestänyt pian kaksi vuotta, johon on mahtunut sekä hyviä että huonoja hetkiä, päiviä, jaksoja. Ja niinhän sen kuuluukin olla. Parisuhde on minulle ensimmäinen oikea, kunnollinen, vakava – tätä ennen oli lähinnä lyhyitä tapailuja ja pitkiä yksinäisiä aikoja. Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa, en ole kokenut vaikeaksi olla toisen kanssa siksi että olisin tottunut olemaan yksin. En ole tuskaillut sitä, miten totun nukkumaan toisen kanssa, menemään yhdessä sinne ja tänne, olemaan pari – kaikki tämä on tuntunut aina luonnolliselta ja helpolta. Mutta se, minkä koen vaikeaksi ja välillä harmilliseksi, on se, että minulla ei ole aiempia suhteita, joihin verrata nykyistä ja joiden pohjalta miettiä, mitä haluan, mitä en siedä, mitä tarvitsen ja mihin tyydyn. Toki opin näitä asioita jatkuvasti tässäkin suhteessa, mutta välillä toivon, että olisi jokin hyvä tai huono aiempi vertailupohja, etenkin vaikeiden aikojen ja asioiden kohdalla. 

Kun tulee oikeasti raskaita aikoja toisen kanssa ja sellaisia riitoja tai pettymyksiä, jotka vähentävät uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, olisi hyvä kun voisi todeta, että tämähän on pientä siihen ja siihen verrattuna, pääset tyttö oikeastaan aika vähällä. Tai että tämä kuuluu asiaan, näitä tunteita on ollut jokaisessa suhteessa aiemminkin. Mutta kun en ole kokenut vastaavaa aiemmin, on vaikea asetella omia ajatuksia ja tunteita mittasuhteisiin. Välillä mietin tätä suhdetta ja itseäni siinä ja pohdin, että tulenko aina olemaan tyytyväinen tässä ja voinko elää sen kanssa, että huonoina hetkinä koen, että minua ei arvosteta, en saa suhteesta tarpeeksi lämpöä, rakkautta, kiintymystä. Vai onko tämä vain minun kokemukseni ja tuntuisiko minusta tältä myös jonkun toisen kanssa vastoinkäymisten kohdalla? Ehkä se pointti onkin siinä, että minulla ei ole aiempaa kokemusta itsestäni parisuhteessa, joten en voi tietää miten tuntisin jonkun toisen kanssa jossain toisessa suhteessa. Se saa välillä ajatukset solmuun, kun miettii, että ovatko ongelmat tässä suhteessa ja tämän henkilön kanssa, vai ovatko ne omissa tavoissani tulkita asioita ja tuntea. Ne ovat vaikeita kysymyksiä. Kaikkein huonompina hetkinä mietin, että jonkun toisen kanssa voisin olla onnellisempi ja tuntea itseni enemmän tarvituksi, rakastetuksi ja toiselle tärkeäksi. Mutta kun en voi tietää olisiko niin. Kun ei ole sitä vertailupohjaa.