Kun mies kieltäytyy seksistä

Otsikon tilannetta ei (onneksi) ole tapahtunut vähään aikaan, joten ehkä tästä on nyt turvallista kirjoittaa, kun asia ei ole niin kipeänä tuoreessa muistissa. Tällä hetkellä suhteessa kaikki tuntuu olevan tasapainossa ja meidän läheisyyden ja seksin tarpeemme tuntuisivat kohtaavan harvinaisen hyvin, mutta aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Joskus on ollut aikoja, kun olen kokenut, että haluaisin seksiä enemmän kuin saan. Poikaystäväni ei ole koskaan ollut mikään ”himonussija” (ainoa tähän keksimäni ilmaus, ottakaa huumorilla 😀 ), eikä häntä tunnu haittaavan, vaikka välillä olisi parikin ”kuivaa” viikkoa (joita siis silloin tällöin tulee ihan olosuhteidenkin takia, kun emme asu samassa osoitteessa). Välillä on siis tullut aikoja, kun itse haluaisin enemmän vipinää lakanoiden väliin. Silti en aina tee itse aloitetta seksiin näissä tilanteissa. Suurimmat syyt tähän ovat 1) miehen väsymys ja 2) oma epävarmuuteni. Ykkössyyn selittää miehen (mielestäni) liian vähäinen nukkuminen ja pitkät työpäivät. Usein seksille on aikaa lähinnä iltaisin ja silloin usein totean mielessäni, että annan tyypin mieluummin nukkua kuin käytän hänen kallisarvoista uniaikaansa kanssani hikoiluun. Ehtiihän sitä rakastella myöhemminkin.

Tuo toinen syy sitten onkin hieman monimutkaisempi juttu. Vaikka tiedän, että poikaystäväni haluaa minua, pitää kropastani ja nauttii seksistä kanssani, niin silti minulle on välillä suuri kynnys tehdä itse aloite. Jotenkin koen siinä tilanteessa olevani kaikkein paljaimmillani ja haavoittuvaisimmillani ja pelko siitä, että toinen kieltäytyy, tuntuu hirvittävältä. Ja pahinta tietysti on se, että niin on joskus käynyt – toinen on kieltäytynyt. Ehkä jotkut (miehet?) suhtautuvat asiaan mutkattomammin, mutta itselleni se, että toinen päättää olla lähtemättä juttuun mukaan ja kieltäytyy aloitteestani seksiin, tuntuu äärimmäisen loukkaavalta ja alentavalta. En usko, että mies kokee sitä ollenkaan niin, mutta minun on vaikea siinä tilanteessa olla ajattelematta kieltäytymistä vallankäyttönä ja siten että hän tietoisesti päättää kieltäytyä. Tuntuu oikeastaan pahalta edes kirjoittaa näin, sillä nyt kun asiaa mietin, en usko poikaystäväni näkevän tilannetta niin, enkä haluaisi eden näin anonyymina antaa hänestä niin kylmää kuvaa. Ja toki, nyt kun kyseisestä tilanteesta on aikaa, on helpompi nähdä tilanteeseen monen monta muutakin syytä kuin minun tahallinen halventamiseni. Mutta sillä hetkellä muistan tilanteen tuntuneen äärimmäisen loukkaavalta.

Olen joskus yrittänyt puhua miehelle asiasta, mutta en oikein ole saanut sanotuksi kaikkea sitä, mitä tilanne on minussa herättänyt – nöyryytystä, loukkaantumista, kiukkua, pettymystä, epävarmuutta…. Enkä varmasti ole osannut selittää, miksi asia on minulle niin kipeä. Toinen asia on se, että mies ei ole koskaan oikein sanonut tilanteessa mitään tai perustellut sitä, ettei juuri nyt halua tai jaksa. Jälkikäteen kun olen saanut sanotuksi asiasta, hän on vain todennut, että ei aina voi huvittaa tai vedonnut väsymykseensä. Ja se on kaikki ihan ok, mutta sen haluaisin kuulla siinä tilanteessa, kun toinen kääntää kylkeä kun koskettelen häntä, tai jotenkin muuten ohittaa tilanteen. Silloin ei jäisi niin paljon tilaa miettiä, miksi hän ei halunnut. En oikein osaa tilanteessa saada ajatuksia järjestykseen ja suhteuttaa tilannetta tyyliin ”hän on väsynyt ja juuri nyt ei huvita”. Helpommin sitä lähtee spekuloimaan paljon ikävämpiä vaihtoehtoja kieltäytymiselle… Mutta ehkäpä torjutuksi tuleminen on minulle sellainen asia, mitä en vain voi sietää – ainakaan siltä kaikkein lähimmältä ihmiseltä. Ja ehkä tämä on sellainen asia, joka minun pitää oppia sietämään ja ymmärtämään itsessäni, tai vaihtoehtoisesti ottamaan asia näkyvämmin eteen parisuhteen toisen puoliskon kanssa, jos vastaava tilanne tulee taas jossain kohtaa eteen. 

Huomaan myös, että suhteessa seksillä on minulle monenlaisia merkityksiä tilanteesta riippuen. Kun kaikki menee hyvin, en edes tule ajatelleeksi sitä, milloin viimeksi seksiä on ollut tai milloin sitä pitäisi olla ja silloin usein pelkkä toisen vieressä pötköttely ja halailu tyydyttää läheisyyden tarpeet vallan hyvin. Mutta jos muutenkin tuntuu yhteys katkeilevan ja tulevan huonoja päiviä toisensa perään, huomaan helposti yhdistäväni tähän myös seksin, tyyliin ”viime aikoina meillä on ollut hankalaa ja SEN LISÄKSI seksiäkään ole ole ollut puoleentoista viikkoon – jonkin täytyy olla pielessä…”. Jotenkin se seksi/sen puute saa turhankin suuren merkityksen silloin jos muutenkin kokee, ettei kaikki ole ihan hyvin. Tästä voisi kirjoittaa vaikka useamman sivun, joten jätetään tältä erää näin sivupohdinnaksi.

Jotten nyt antaisi kamalan masentavaa kuvaa kumppanistani ja suhteestamme, täytyy sanoa, että tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan tasapainossa, seksiä on sopivasti ja molempien aloitteesta. Luulen, että olen sekä rohkaistunut tekemään aloitteita enemmän, että ehkäpä huomaamaan paremmin seksille sopivia tilanteita. On ehkä epäreilua odottaa toiselta yhtäkkistä heittäytymistä petipuuhiin, jos toinen on kaatunut sänkyyn ainoana ajatuksenaan nukahtaa mahdollisimman pian ja mahdollisimman syvään uneen… Mutta siitä ei pääse mihinkään, että yksikin torjutuksi tuleminen jää mieleen pitkäksi aikaa ja voi latistaa halua aloitteiden tekemiseen. Toisaalta olemme ehkä turhan kaavoihin kangistuneita siinä mielessä, että seksi tulee yleensä mieleen vasta silloin illalla nukkumaanmentäessä, kun muutenkin jo väsyttää. Täytyykin ottaa oikein projektiksi: iltapäiväseksi.

Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Oletko tullut suhteessa torjutuksi ja miten olet sen kokenut? Kohtaavatko halunne ja tarpeenne suhteessa ja ovatko nämä erot hetkellisiä vai pysyvämpiä? Muita ajatuksia?